Suomen Ajokoirajärjestö

Poikani nuori karhukoirauros askaroi kivien kanssa ja joskus ulosteessakin on pieniä kiviä. Eläinlääkäri neuvoi pitämään varalla parafiiniöljyä jos kivi sattuu jäämään suolistoon. Mutta mutta.... millä ihmeen tekniikalla saa voimakastahtoiselle koiralle kuppikaupalla parafiiniöljyä kitaan. Neuvokaa kaiken varalta.

Lääkärin mukaan etenkin ajokoirat ovat kovia syömään kiviä. Pitäneekö paikkaansa?

käy apteekista lääkeruutta,iso... sillä menee ja kunnolla,sitä öljyä kitaan. Paras konsti jos näet että koira syönyt jotain haitallista esim. pariston. ruokalusikallinen suolaa turpaan niin oksentaa välittömästi,testattu ja toimii..... Oksennusta ei todellakaan tarvii odotella.....

Mehtäjänis kirjoitti:Poikani nuori karhukoirauros askaroi kivien kanssa ja joskus ulosteessakin on pieniä kiviä. Eläinlääkäri neuvoi pitämään varalla parafiiniöljyä jos kivi sattuu jäämään suolistoon. Mutta mutta.... millä ihmeen tekniikalla saa voimakastahtoiselle koiralle kuppikaupalla parafiiniöljyä kitaan. Neuvokaa kaiken varalta.

Kokemuksesta karhukoira uroksen voimakastahtoisuudesta voin sanoa, että ruutalla väkisin öljyn syöttäminen voi olla tahtojen taisto. Itse käyttäisin karhukoiraan lempeämpiä keinoja, ja tekisin öljystä sekä jauhelihasta löysän puuron. Syö ihan varmaan vapaaehtoisesti eikä isäntäkään saa vihoja niskoilleen. Varsinkin, kun kyse on nuoresta koirasta!!
Jos väkisin teet jotain niin siitä voi tulla hankaluuksia myöhemmin esim. hampaiden katsominen tms.
Karhukoiralla kun on pitkä muisti kokemaansa vääryyttä kohtaan ja sen tekijää.
Onko eläinlääkäri tutkinut ettei koiralla ole anemia, koska syö kiviä?

lääkeruiskulla turauttaa hampaitten välistä, ei se kovin kauhea kokemus pitäs olla ja kohtuukokoiset kiven murikat ja muut vierasesineet tulleepi pois.
Yks mun ajokoira rupes 1,5 vuotiaana syömään kiviä ja jo toinen kivi mikä juuttui suolistoon oli sen kohtaloksi(suoli kuoliossa ja eläinlääkäri päätyi lopetuspiikkiin).Tohon edelliseen ei auttanu kyllä enää parafiiniöljy, mut ensimmäinen juuttunut kivi tuli hyvin pois.
Se, että miksi koira rupes syömään kiviä jäi arvailuksi, mutta vahvasti epäili elukkalääkäri, että virtsatietulehdus laittoi jotenkin koiran syömään niitä.

Mie oon antanu lääkeruiskulla canikuria veteenliuotettuna ruokahalun palauttamiseksi nostamalla koiran pään ylöspäin ja valuttamalla litkun poskipussiin, siitä se on niellyt sen, kun pitää vaan päätä ylöspäin. Ei oo traumoja tullut.

Ruippa kirjoitti:Mie oon antanu lääkeruiskulla canikuria veteenliuotettuna ruokahalun palauttamiseksi nostamalla koiran pään ylöspäin ja valuttamalla litkun poskipussiin, siitä se on niellyt sen, kun pitää vaan päätä ylöspäin. Ei oo traumoja tullut.

jysäys kirjoitti:lääkeruiskulla turauttaa hampaitten välistä, ei se kovin kauhea kokemus pitäs olla ja kohtuukokoiset kiven murikat ja muut vierasesineet tulleepi pois.
Yks mun ajokoira rupes 1,5 vuotiaana syömään kiviä ja jo toinen kivi mikä juuttui suolistoon oli sen kohtaloksi(suoli kuoliossa ja eläinlääkäri päätyi lopetuspiikkiin).Tohon edelliseen ei auttanu kyllä enää parafiiniöljy, mut ensimmäinen juuttunut kivi tuli hyvin pois.
Se, että miksi koira rupes syömään kiviä jäi arvailuksi, mutta vahvasti epäili elukkalääkäri, että virtsatietulehdus laittoi jotenkin koiran syömään niitä.

jysäys ja ruippa: puhutteko nyt karhu- vai ajokoirasta ja sille ruiskun käytöstä?

Minä puhun ajokoirasta.

Kiitoksia paneutumisesta asiaan. Eläinlääkärin mukaan kivien kanssa askartelemisen syytä ei osata sanoa. Toivotaan ettei tarvitsekaan kivenpoisto-operaatiota. Nyt on taitoa ainakin teoriassa. Tuolla se räksyttää tiibetispanieliurokselle eikä tiedä että koko Suomi kirjoittelee siitä netissä.

Ajokoirasta, mutta on sen verran lempeä tapa toi ruiskun käyttö, jotta luultavasti toimii myös karhukoiralla.

Itse olen antanut ajokoiralle lääkeruiskulla parafiiniöljyä suolistotukosoireisiin. Omalla koiralla parafiiniöljy tuntuu käyvän kurkkuun, alkaa yskimään.

Jos koiralla on suoli tukossa, sille tuskin ruoka maistuu, eli voipi olla turhaa sekoitella öljyä jauhelihaan tai mihinkään muuhunkaan. Kannattanee miettiä siinä kohtaa onko helpomaa tehdä töitä uudelleen luottamuksen voittamiseen vaiko maksaa lääkärille sievoinen summa koiran leikkaamisesta. Tai pahimmassa tapauksessa menettää koira.

Yksi tuttu vannoi edellisen koiransa pentuaikana omenaviinietikan nimeen kivien syömisen torjunnassa. Ei kuulema koira syönyt ainuttakaan kiveä sen jälkeen kun alkoi saada viinietikka. Annostuksesta en tosin uskalla sanoa mitään.

Tuli annettua parafiini öljyä mut eipä irronnu kivi,ei muutako leikkuu pöydälle,koko oli 4,5cm 3cm 2cm,vieläkö ois koira jaksanu 20cm työntää niin kivi ois menny paksusuoleen,mut nyt koira virkee ens viikolla tikin poistoon.