No laitan minäkin lusikkani soppaan. Mulla on koiria ollut 80-luvulta asti ja kaikkia dreeveristä/beaglestä isompiin. Venakoista on paljon virheellisiä
käsityksiä. Ne "ohjattavuus" halutulle riistalle voit unohtaa ainakin 50%:sti. Mulla on pääasiassa ajaneet mieluiten jänistä ja osa sitten kettua jos on
aivan aamulliselle jäljelle sattunut. Vain yksi otti ketun vanhemmasta jäljestä ylös. Monet jopa lopettivat tykkänään ketun ajon (ajoivat nuorena)
kun ammuttiin jäniksiä. Ilvestä koetin parilla jänisverisellä, kovasti yllyttämällä seurasivat hetken ja ryhtyivät sitten jänistä etsimään. Käpälät
olivat valtaosin hyvät mutta eivät nekään teräksestä olleet. Tausta venäläisillä on vaatimattomampi metsästysinnon kohdalla kotimaassa kun täällä
suomalaisilla. Eli siellä koiran pitää olla nopea löytäjä mutta taas sitkeyttä ei vaadita kuten täällä.
Pienistä jos valkkaat niin katsele huippusukuinen beagle. Ne kilpailee samoilla säännöillä kun suomalainen. Dreeveriporukka katsoo löysyyksiä
läpi sormien, tolkuton huuto yöjäljellä on "herättelyä" , ajolöysyyttä myös ja innon puute alkaa olla yleistä.
Eestiläinen vois olla hyvä mutta koiria on vähän ja suvut suppeita. Näissäkin haitari on laidasta laitaan.. Posavinalaisesta on kuulunut hyvää.
Oma nuori posavinalainen on kovaintoinen ja itsenäinen työskentelijä mutta ajo on ollut toistaiseksi etupäässä huonoa. Hukkaa helposti ja palaa helposti ajetulle
jäljelle uudelleen. Haku on itsenäistä, istun autossa ja odotan koska lähtee. Ei kaipaa miestä myöskään hukalla muutamaan tuntiin.
Itse olen päättänyt toistaiseksi pysyä suomenajokoirasta erillään. Viimeinen hyvä suomalainen kuoli liian nuorena sairauteen ja sen jälkeen kaksi kpl
jotka ei juuri ilon päivää näyttäneet
