Veikkaan minäkin ajokoiran ja pystykorvan sekoitusta. Itselläni oli vuosikymmeniä sitten vastaavan näköinen koira. Mantteli oli vain mustempi, rinnassa oli valkoinen laikku ja nartulla oli nartun pää. Emä oli suomenajokoira (oli jopa paperitkin) ja isänä oli lähes varmasti töpöhäntäinen karjalankarhukoira, kulmakunnan killaporukan kingi !
Anu-narttu oli erittäin riistaverinen: haukkui linnut ja ajoi jänistä. Huonolla kelillä, jos ei saanut kaatoa niin lopetti lyhyeen. Hyvällä lumikelillä saattoi ajaa pitkälle yötäkin. Hienoimmat suoritukset oli kuitenkin sorsanpyynnissä noutajana ja karkoittajana. Karkoissa Anu nousi takajaloilleen kuin kettu hiirijahdissa, helpotti haulikkomiehen valmistautumista kummasti !