Nuohan on semmosia makuasioita vähän niinku munien nuolenta.
Asian voi tietenkin kääntää niinkin päin, että suomi koira on luikki alleenkusija jonka ulkonäössä ei ole mitään säväyttävää. Toisaalta myös mikään ei ole hermoja raastavampaa kuin pystykorvan räksytys. Kun tuommonen sumutorvi törähtää mettässä niin siinä omistajalla menee pallitkin solmuun tyytyväisyydestä. Tuo oli sitten ihan puhdasta provoa kaikille vannoutuneille suomikoira miehille.
No mennäämpä kuitenkin asiaan, eli ei nuo koiraa kummempia ole kuitenkaan. Varmaan varhaiskypsä kettuverinen suomenajokoira on aika lailla samanlainen tapaus. Jänis ei kiinnosta koiraa juuri ollenkaan, mutta kauris tuntuu haisevan nokkaan tosi hyvältä. Suurempana erona suomenajokoiraan on vaan tuo komeampi ääni ja ulkonäkö
.