Suomen Ajokoirajärjestö

Nyt on ekat pennut Suomessa ja yksi tulee myöhemmin rahtina Suomeen.
Oli todella hienoa nähdä pentujen vanhemmat käytössä ja olla itse jahdissa mukana. Maisemat olivat uskomattoman kauniit ja maasto vaikeakulkuista. Kunto tosin meinasi hiipua vuoristossa kiipeillessä. Saalistakin tuli ja illallisella suunniteltiinkin jo tulevia vaihtojahteja. Kasvattajien kanssa turistiin myös jalostusperiaatteista jotka olivat käyttöä ajatellen tiukkoja. Kuten hakulöysää ei käytetä jalostukseen ollenkaan, samoin oli myös vääränlaisen haun omaavien yksilöiden kohtalo.
Eräs kasvattajista oli erittäin kiinnostunut tulemaan myös seuraamaan suomalaista ajokoetta ja sen kulkua.

ihan mielenkiinnosta kysyn mikä on tuo "vääränlainen" haku?

lynx kirjoitti:ihan mielenkiinnosta kysyn mikä on tuo "vääränlainen" haku?

"Luotisuoraan" kulkeminen on epätoivottu piirre kreikanajokoirissa. Haun täytyisi olla kehämäistä ohjaajan ympärillä tapahtuen. Ei liian kaukana(useita kilometrejä) eikä liian lähellä(näköetäisyys). Näin siis ennenkuin yöjälki on löytynyt.

Kävelevät hitaasti pysähdellen ja seuraavat tarkasti koirien elehdintää siihen asti kun koirat löytävät yöjäljen, silloin he pysähtyvät paikoilleen odottamaan.
Kreikassa näin kuuden koiran toimintaa yhdessä. Koirat hakivat joko yksinään, koppelina tai ryhmässä. Herättely/perslähtö toi pääsääntöisesti kaikki koirat paikalle mutta myös hienoja skandinaavisia soolo hakuja ja ajoja tapahtui. Herättelyä oli huomattavasti vähemmän kuin odotin.
Kreikkalaisille koiran ohjattavuus on tärkeää. Ohjaaja päättää kulkusuunnan siihen asti kunnes yöjälki löytyy.

Passitusta muutama vuosi sitten.



Uploaded with ImageShack.us

Aika vierii...tilanne nyt.

Toissaviikonlopulta Kessun ajoista.


Uploaded with ImageShack.us



Kessun ajosta viime perjantailta.


Uploaded with ImageShack.us

Viime lauantain ensimmäisestä Apollon ajosta


Uploaded with ImageShack.us


Toisesta ajosta valkoinen oksanhankaan jäähylle.




Uploaded with ImageShack.us
Kolmannesta jänis ja neljännestä rusakko



Uploaded with ImageShack.us

Huomenna jatkuu...

Tänään 3 hyvää ajoa Apollon toimesta joista 2 jänestä nurin.


Uploaded with ImageShack.us

Minkäslaisia ajureita kreikkalaiset on lumelta? Mites pitkiin ajoihin ne pystyy, jos antaa ajaa niin kauan, kun koiran kyvyt riittää? Mikä on hukanselvittelykestävyys, hakeeko samaa, vai ottaako uuden? Miten vertaat esim. suomenajokoiraan, plussat><miinukset. Onko "kaiken riistan" koira?

Kalevi Vänskä kirjoitti:Minkäslaisia ajureita kreikkalaiset on lumelta? Mites pitkiin ajoihin ne pystyy, jos antaa ajaa niin kauan, kun koiran kyvyt riittää? Mikä on hukanselvittelykestävyys, hakeeko samaa, vai ottaako uuden? Miten vertaat esim. suomenajokoiraan, plussat><miinukset. Onko "kaiken riistan" koira?

En ole mitään eroa sulalla ja lumella huomennut. Tosin syvässä lumessa on ajo hitaampaa. Useita tunteja on pisimmät ajot kestäneet. Nuorempi tuontikoira on suorastaan periksiantamaton hukalla ja monasti joutunut pimeän tultua hakemaan sen pois paikan päältä metsästä.
Rotuhan on pienempi ja ajuetaustan omaava jos verrataan suomenajokoira on isompi ja ei ajuetaustainen. Kaikkeahan nuo on ehtineet ajamaan sutta, ahmaa ja villisikaa lukuunottamatta. Kotimaassaan käytetään yleisesti villisiallekin. Luonteen otaksun olevan sekundäärisen otannan mukaan vahvemman kuin suomenajokoiralla. Ajaa sorkkaelukoitakin jonka olen saanut kitkettyä pois. Tyytyväinen olen rotuvalintaan ollut ja jäniksen lihassa pysynyt hyvin. Nuoremmalla koiralla on myös erittäin kestävät käpälät, eivät auenneet kertaakaan tälläkaudella vaikka pahoilla hankikeleilläkin välillä ajatin.
Tässä kuva nuoremman tuontikoiran etukäpälistä. Liekkö runsaalla "anturakarvoituksella" osansa käpälien kestävyyteen.


Uploaded with ImageShack.us

Nääkin on kestänyt kaikenlaiset kelit (suomenajokoira).


Uploaded with ImageShack.us