Eri kolungeilla on paljonkin kirjoiteltu, että suomenajokoira on käyttökoirarotu, se on vain ja ainoastaan ratkaisevaa, miten koira toimii metsässä, ulkomuotojalostuksesta on päästävä eroon jne. Ainakin eilisen kokemukseni perusteella voisi sanoa, että työsarkaa piisaa suomenajokoiran rakenteellisten ominaisuuksien ja luonteen vaalimisessa edelleenkin käyttöjalostuksen ohella.
Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta koirien luonteissa oli selvää epävarmuutta, osa "koulimisen" tulosta, osa varmaankin perinnöllistä, onko esimerkiksi suomenajokoiran hännänkantotapa rotumääritelmässä kuvattu puolikaaren muotoiseksi ja kaiken aikaa kusirajan alapuolella pysyväksi


Narttukehän voittajan liikkeet saivat kovasti ulkomuototuomarilta kehuja tehokkuudestaan, minun mielestä tehokkuus perustui ainakin osittain koiran näyttäjän vauhdikkaaseen esittämiseen, koiranhan on silloin pakko jatkaa askelta, ettei mene kokonaan "ilmalennoksi". Uroskehän voittajan liikkeiden joustavuus tuli esille huomattavasti vähempivauhtisella esittämisellä, muutoinkin kadehdittavan komea, komeapäinen ja ylväsryhtinen oli tämän näyttelyn "poikkeusyksilö" suomenajokoirien osalta. Rp-kehässä ulkomuototuomarin arviointi otti enemmän kantaa tasa-arvokysymykseen kuin vastakkain olevien koirien ulkomuodolliseen tasoon

Kokenut ulkomuototuomari pisti mielestäni koirat "oikeaan" järjestykseen voittajakehissä, mutta hänen osalta oli selvästi nähtävissä turhankin pitkälle menevä "diplomatia". Voisihan sen sanoa ihan suoraankin, että "minä annan nyt tälle selvästi varautuneelle koiralle ERI:n, koska koiran rakenne sitä edellyttää", jos se ERi kuitenkin koiralle annetaan. Tällöin jäisi arvuutteleva "kehänlaitapolemiikki" vähemmälle.
Koiran anatomian osalta kalskahti korvaani tuomarin maininta liittyen koiran perusrakenteeseen, että "rungon jatkeena on lanne ja sitten lantio, jota myös ristiksi on kutsuttu". Itse asiassahan koiran runko ja samalla rungon pituus muodostuu rintaosasta, hartiasta eli säkästä, selästä, lanteesta ja lantiosta.