Näyttelyt ja Arvostelut

[ramaus]

Kyllä Siperia ja genetiikka opettaa. Jos toiminnassa on show-piirteitä, niin ajan oloon harva tuskin muistaa, mitä on tapahtunut vuosia aikaisemmin. Jalostus on pitkäjännitteistä työtä, varsinkin käyttöpuolen, täytyy katsoa eteenpäin vuosia ja vuosikymmeniä, tietenkin taaksepäinkin pitää katsoa, oma historia on tunnettava epäonnistumisen ja onnistumisen kautta.

[forester55]

Ylläolevaan viitaten..jalostuspohjahan alkoi kapenemaan heti kun suomenajokoiran rotukirja suljettiin, laajuutta säilytetään parhaiten välttämällä ahtaita sukusiitosyhdistelmiä. Jos tämä pidetään mielessä, en näe näitä "siitosmatadoreja" uhkana suomenajokoiran perimälle. Jos esim. Pokon Mikaa on näinä vuosina käytetty luultavasti koiran omista meriiteistä johtuen runsaasti siitokseen, luultavasti Mikan jälkeläisnartut sitten astutetaan hieman erisukuisilla uroksilla ja "neiti aika" alkaa sitten jalostamaan.

Kyllä jalostaminen on kokeilua, jo olemassa hyvän säilyttämistä ja huonon karsimista. Jos muistelee menneiden vuosikymmenien matadoreja, Joko, Kasken Hai, Poku, Jetro olivat kaikki kaksoisvaliomatadoreja ja niiden perimää sitten vielä tämänkin päivän jalostustyössä "haetaan" tai "karsastetaan". Näistä Kasken Hain perimä on ollut selvästi "vähiten kantavaa", voiko olla syynä se, että myöskään yksilönä tämä ei yltänyt näiden muiden tasolle.

Koska muuttujia, sekä positiivisia että negatiivisia on useita samassa yksilössä, "Antin" ylläoleviin kannanottoihin voi paljolti yhtyäkkin, jalostaminen ei ole 1+1=2 matematiikkaa. Tulos voi olla 0, 1 tai 2 ja silloin kun se on 2, voidaan puhua täysosumasta, hyvä on säilytetty ja kenties jotain huonoa on saatu ilmiasusta pois. Mutta jos alkiot ovat 0 ja 1, voidaan sanoa, että tulos 2 on epätodennäköinen, vaikka se olisi haluttu. Mikan ja monien muiden tällä hetkellä vaikuttavien matadorien osalta asiaan saadaan vastauksia vasta useamman vuoden viiveellä.

Valitettavasti meillä ei tule olemaan sitä vertailutietoa, että miten tulisi käymään, jos nämä matadorien astumat nartut olisi astutettu vaikkapa jollakin hyvällä kva-uroksella, jolla näyttelystä kakkonen. Todennäköisesti jälkeläistön ulkomuotopuoli olisi huonompaa, käyttöominaisuuksista ei voi mennä sanomaan mitään. Kokeilua siis jalostaminen aina on, lisäksi narttukantamme on hyvin vaihtelevaa, aika kehnojakin yksilöitä käytetään siitokseen. Mutta pennuillahan täytyy olla emä ja ei kaikki emät voi olla huippuja tai valiokoiria. Monesti on havaittu, että tietyt sukulinjat sopivat toisille keskimääräistä paremmin, kokeiluun ja kokemukseen nojautuen.

[ramaani]

otsikon aiheeseen palatakseni,eilen näytin 15kk juniori narttua,joka on runkoltaan tosi hyvin kehittynyt,jolla tehokkaat liikkeet ja rauhallinen luonne,valkoista väriä aika reilusti,mm leveä kranssi kaula,väristä ei tuomari maininnut mitään,ei hyvää eikä pahaa,ja tosiaan vaikka koira tiivis ja valmis rungoltaan,ni siitä tuli suurimmat moitteet,ja tuloksena H,etukäteen oletin et saan ilman muuta EH:n jossei tuomaria runsas valkoinen häiritse,mutta tosiaan "löyti"muita vikoja

[Jäppilä]

Kun koiraa on käyttänyt yli kymmenessä näyttelyssä, niin ei siitä oikein tahdo ehjää paikkaa löytää, viat löytyvät eri tuomareilta mitä ihmeellisimmistä paikoista. Kyllä tuomareiden arvostelut on todella vaihtelevia. Katselin oman koiran kaikkia arvosteluja, niin ihmetellä täytyy miten se on muotovalioksi päässyt. Kyllä tulevaisuudessa alan käyttämään koiraa vaan "oikeilla" ajokoiratuomareilla, koska ne ovat löytäneet koirasta ne samat viat, joita koirassa todella on.

[Ruippa]

Kyllä koiran pitäis tulla kymmenellä kerralla muotovalioksi, jos koira on tosiaan sen arvoinen. Itse en "jaksa" juosta ringissä enempää, kyllä kymmeneen kertaan jo kaikki ulkomuodolliset viat on tullut esille. Toisaalta selvät sertin koirat kyllä näkee jo ekassa juosutusringissä, rajatapaukset on sitten niitä, joille yritetään saada se sertti vaikka väkisin - no onhan se hauska käydä näyttelyissä - varsinkin kesällä

[Herkules]

vaikia on saada sertejä omalla koiralla, jos sen kilpailevan koiran narun yläpäässä on joku kuuluisa kasvattaja,kestää koira olla karumpikin niillä,pitää itellä olla erinomaisen ylivoimainen koira jos meinaa sertejä saada,,ja kannattaa sitä koittaa hakea sertejä jos koira saa eri:n jatkuvasti näyttelyssä saattaa se tulla omallekkin koiralle joskus.. onneksi ei tartte toistaiseksi käydä enään näyttelyssä ..

[forester55]

Kyllä koiran pitäis tulla kymmenellä kerralla muotovalioksi, jos koira on tosiaan sen arvoinen. Itse en "jaksa" juosta ringissä enempää, kyllä kymmeneen kertaan jo kaikki ulkomuodolliset viat on tullut esille. Toisaalta selvät sertin koirat kyllä näkee jo ekassa juosutusringissä, rajatapaukset on sitten niitä, joille yritetään saada se sertti vaikka väkisin - no onhan se hauska käydä näyttelyissä - varsinkin kesällä

No se on hauskaa käyttää tai katsella toisten käyttävän...mikä se siitä tulee, jos näitä rajatapauksia ja sitä huonompia ei hyppyytettäs näyttelyissä, kuivuisivat näyttelyt entisestäääkin. Ja tervetulleita ovat nekin, joilla sertit on kasasassa, aina parempi mitä enempi koiria näyttelyissä. Ei tämän harrastuksen tarvitse niin "tosiottosta" olla, on sellaisia koiranomistajia, jotka tykkää käyttää ja näyttää, vaikka tietävät, että serttiä ei tuu. En ymmärrä "Ruippa" "ruikutustasi"

Näyttelysäännöissä olisi "rukkaamisen"aihetta, jollakin kolungilla mainittiin koirasta, jolla oli parikymmentä SA:ta, Oulaisten näyttelyissä kuluneena keväänä sai PN2-arvostelun koira, jolla oli vastaavia titteleitä jo muistaakseni 5-6 kpl ennestään ja kaksi serttiä. Asianomainen koiranomistaja, todella raskaan sarjan ajokoiramies, taisikin kommentoida ihan yleisön kuullen jälleen tapahtunutta, ettei omista tarpeeksi näyttävää "rintavarustusta", ikääkin kun oli jo kunnioitettavan paljon.

Jos olisin diktaattori ...tekisin heti periaatepäätöksen, että jos sama koira jää kolmesti "nuolemaan" serttiä eri tuomareiden toimesta, asiantila muuttuisi "teknilliseksi" sertiksi, tai jotenkin siihen suuntaan kun asiaa tarkemmin puntaroitaisiin eri näkökulmista...ja nimeäisin sitten toimikunnan miettimään asiaa...jotta voisin sitten keskittyä tärkeämpiin asioihin kuten esim. veronalennuksiin kautta linjan jne.

[eveliinaj]

Kyllä koiran pitäis tulla kymmenellä kerralla muotovalioksi, jos koira on tosiaan sen arvoinen. Itse en "jaksa" juosta ringissä enempää, kyllä kymmeneen kertaan jo kaikki ulkomuodolliset viat on tullut esille. Toisaalta selvät sertin koirat kyllä näkee jo ekassa juosutusringissä, rajatapaukset on sitten niitä, joille yritetään saada se sertti vaikka väkisin - no onhan se hauska käydä näyttelyissä - varsinkin kesällä

Me Vilin kans käydään harrastuksen vuoksi kehässä, se on saanu nytten 5 EHn ja 2 Hn ja Ruotsissa ERI/1 SA PU1 VSP Harri Lehkoselta. Ikää on 1v 4kk. Saa nähä muuttuuko vielä onhan se aina nuori mutta seku kierretään näyttelyissä. Seuraavana ois Lauantaina Rovaniemen Kv ja siellä semmonen tuomari joka ei ole koskaan tuomaroinu ajokoiria.

[Herkules]

vilihän on vielä nuori,uros kehittyy 3 v asti mutta on niitä harvinaisuuksiakin jotka jopa 10kk saa sertin

[tuumailia]

on tullut käytettyä tuota vanhempaa koiraa varmaan sen kymmenen kertaa näyttelyssä ilman serttiä ja käytän taas oulussa molemmilla päivillä enkä persua serttiä siellähän on mukava käydä ihan vaan harrastus mielessä

[Ruippa]

Ei tämän harrastuksen tarvitse niin "tosiottosta" olla, on sellaisia koiranomistajia, jotka tykkää käyttää ja näyttää, vaikka tietävät, että serttiä ei tuu. En ymmärrä "Ruippa" "ruikutustasi"

Jos foreste55 luet minun eka sivulla tekemäni kysymykset ja vastaukset ja nää lopun kommentit ja tuut siihen tulokseen, että mie "ruikutan", oot kyllä saanut aivan väärän kuvan Toisaalta jos katsoo osallistujaluetteloa ja kehässä toimivaa ulkomuototuomaria ja pystyy sanomaa kuka saa sertin, ennen kun koirat on käyneet kehässäkään, jotain voi päätellä siitäkin , näin käynyt muutaman kerran
Itse vien omia koiria kehiin enemmän kuin kerran, jos katson niillä olevan mahdollisuuksia serttiin, jos eivät minusta ole sertin arvoisia , kerta riittää.
Mielelläni kierrän näyttelyissä "turistina" - varsinkin kesällä- ne ovat sitä sosiaalista kanssakäymistä samanhenkisten ihmisten kanssa ja joskus näkee sitä "silmänruokaakin". En missään mielessä ole näyttelyjä vastaan, niillä rahoitetaan seura- ym. toimintaa ja on siksi tarpeellista. Itseäni vaan vähän "häiritsee" nykyinen serttien jako.
Tässä esimerkki jostain syystä "väärästä koirasta".
08.02.1997 Tornio JUN 2 Viljanmaa
02.08.1997 Pello NUO 1 NUK 2 Silta
25.04.1998 Tornio AVO 1 AVK 2 SA Keskimaunu
17.04.1999 Kemijärvi KÄY 1 KÄK 2 PU 2 SA Grönroos
15.05.1999 Ranua KÄY 1 KÄK 3 PU 3 SA Talvi
22.05.1999 Ii KÄY 1 KÄK 3 PU 4 SA Lehmussaar
23.05.1999 Oulainen KÄY 1 KÄK 2 PU 2 SA Keskimaunu
26.06.1999 Rovaniemi KÄY 1 KÄK 4 Lövgren
11.07.1999 Tornio KÄY 1 KÄK 5 Koskelo
20.11.1999 Kemi KÄY 1 KÄK 3 PU 3 SA Talvi
04.03.2000 Tervola KÄY 1 KÄK 2 Silta
02.04.2000 Kemi KÄY 1 KÄK 1 PU 1 SA SERT VSP Rysä
16.04.2000 Pessalompolo KÄY 1 KÄK 3 PU 3 SA Keskimaunu
30.04.2000 Haukipudas KÄY 1 KÄK 2 PU 3 SA Rekiranta
13.08.2000 Kemi KÄY 1 KÄK 2 PU 4 SA Ellmen
17.02.2001 Tornio KÄY 1 KÄK 5 Lappi
22.02.2003 Tornio KÄY 2 KÄK 3 Fors

[forester55]

Tässäpä se nyt nähdään, jos silmäilin oikein, Rysältä sertti ja kuudelta eri tuomarilta SA ja sijoituksia 2-4 kilpailuluokassa tai PU-kehässä. Ei tarvitse ihmetellä kannanottoasi, että jos koira ei ole mielestäsi sertin koira, käytät vain kerran. Mutta nyt täytyy heti perään heittää sellainen toteamus, että eikö tämä ole juuri se näyttelyitä "hengissä pitävä" asiantila, että on näitä "kiikun kaakun" koiria, joita sitten muutama vuosi käytetään näyttelyissä serttien saannin toivossa. Viittaan myös tuohon Vilin omistajan kommenttiin, että käytetään nuorta koiraa "harrastuksen vuoksi", siinä minusta on sisäänkirjoitettu kunnioitettava suhtautumistapa tähän yhteiseen harrastukseemme.

Heittäisin nyt sellaisen väittämän muiden harrastajien puntaroitavaksi, että jos koira on ulkomuodollisesti mva-tason koira, sertit yleensä saa noin kymmenellä näyttelykäynnillä ja jos koira on käyttöominaisuuksien suhteen kva-tason koira, ykköset on plakkarissa noin kymmenen koekäynnin jälkeen. Jos nämä tittelit saavutetaan huomattavasti vähemmillä starteilla, kysymyksessää on näiden ominaisuuksien suhteen erinomainen yksilö tai "huippuyksilö". Jos startteja kertyy huomattavasti enemmmän ennen valionarvon saavuttamista, asiassa on saavutettu "työvoitto".

Ylläolevaa väittämää sitten voidaan alkaa pyörittelemään monin tavoin, esim. siten, että käydäänkö Torniossa vai Etelä-pohjanmaalla vai Huittisissa vai Helsingissä jne. Mutta näin se vaan yleensä on. Onneksi nuo käyttöpuolen kokeilijat eivät yleensä lankaudu, vaikka ykkösiä täytyy hieman "metsästää", sehän on se koetapahtumia ylläpitävä voima. Näistä asioista minulla olisi hyvinkin paljon "mielen päällä, jonka voisin pukea tekstiksi täällä"..mutta nyt kommenttia kehiin

[Opla]

Kyllä Forester asia on melkein näin,mutta kyllä KVA arvon saavuttaminen on rehellisellä koiralla
hiukan työläämpää kuin jos koira on jonkin verran jopa, löysä siihen ei puututa oikeastaan missään,
kuin pienillä huomautuksilla,mutta tiukka tai muuten rehellinen rokottaa itseään joka kisassa.
Mutta henk kohtasesti pidän rehellisistä ajavista koirista paskan puhujille ei ole sijaa majatalossa.
Ja Ruippa kyllä noin vanhat koiran sannokset pitää jo unohtaa niitä on joka pojalla joista vois vaikka
romaanin kirjoitella sullon ollu sillon selvä ykkösen koira jolle ei sertit kuulu ja sillä siisti

[Ruippa]

Selvennykseksi omaan edelliseen kommenttiin, ei ollut minun koira, oli vaan esimerkki, miten sertin arvoinen kva -koira jäi ilman mva:n arvoa. Vaikka käyttöpuolella ajoi 10 vuotena peräkkäin ykkösen

[forester55]

Jos nyt käännän tuon Oplan kommentin savosta suomeksi, ymmärsin, että tarkoitit, jotta koiran rehellisyyden vuoksi kymmenen koekäyntiä ei aina riitä. Kyllä minä kuitenkin väittäisin, että jos perusajotaito on riittävän hyvä, se "rehellinenkin" koira sitten ajaa ne ykkösensä kohtuumäärällä koekäyntejä. Toki on myönnettävä se, että ne tuurintekijät saattavat olla kehnot monessakin perättäisessä kokeessa, huippukoiralla on kuitenkin myös taito "paikata" eli jos nyt tulos ei olekkaan 95 pistettä, se voi olla 75 pistettä, ei kaikki 75 pisteen ykköset ole "tehtyjä"

Silmäilin tuossa kerran Pokon Mikan koehistoriaa ja totesin itsekseni, että oman etsikkoaikansa se huippukin monesti vaatii. Kun silmäilee koiran koehistoriaa sitten "miehuusvuosina", voidaan puhua "ajokoneesta". Tietekin on lähdettävä siitä, että kun arvioidaan koiran tulosvarmuutta, koiralla täytyy olla riittävästi ikää ja rutiinia. Jos aktiivinen kilpaileminen aloitetaan liian nuorena ja vielä huonon tuurin säestämänä, ne kymmenen koekäyntiä eivät välttämättä tietenkään riitä kva-arvoon. Ja onhan olosuhteilla ja paikkakunnilla oma merkityksensä, kyllä kai me kaikki se tajutaan

Ps. huomasin taas syyllistyneeni otsikosta karkaamiseen