Suomen Ajokoirajärjestö

Koirahan sinne kehään viedään arvosteltavaksi, ei esittäjää. Minua ei tuomarin kommentit haittaa, naureskelen niille. Mutta onko näitä kommentteja pakko sietää/hyväksyä? Me ihmiset kun olemme niin kovin erilaisia, toisten sietokyky on alempi kuin toisten. Miksi kommentit pitäisi hyväksyä? Pitääkö naisten todistaa olevansa äijiä ja sietää loukkaavat kommentit.

Liian totisella mielellä ei saa olla touhussa mukana, mutta olisiko aikaa vetää jonkinlaisia rajoja...

Taas kerran susihukkasen kanssa melko pitkälti samaa mieltä, tässä "kehäkestelusarjassa"!
Toisaalta on totta, että ulkomuototuomari ei saa millään tavoin kommentoida esittäjän persoonaa, hänen on tyytyminen koiran arviointiin ja piste.
Kuitenkin taas sitten, kysymyshän on arvostelulajista, ei kamppailu.
Omasta mielestäni tuomari voisi hyvinkin kommentida jopa värikkäästikin koiraa ja kenties jopa esittäjääkin, mutta se edelyttääkin sitten jo todellista pelisilmää, että tajuaa kenen kohdalla niin voi menetellä. Susihukka ne kommentit kyllä kestää ja on kestänyt, saattanut maksaa potut pottuinakin, joku sitten taas ei siedä piukassa paikassa pätkääkään huumoria, sekin on ymmärrettävää. Lienee siis tuomarinkin pysyttävä tiukasti asiassa.
Kaksi ääripäätä saamissani kommenteissa. Ajokoiraani pirusti kehässä juoksuttaneena siinä hiukan läähätin, jolloin mies tuomari sanoi juoksun tehneen hyvää "tuolle kaljamahalle". Mitäs siihen sanoisin, oikeassahan tuo oli.
Toisen kerran naistuomari sanoi "koira saa kakkosen", ja alentaen ääntään, lausui "esittäjälle antaisin sertin". Voi helveta, että olin revetä liitoksistani! Tämä tapahtui kymmenisen kiloa sitten.
Koettakaamme muistaa, että kysymys on kuitenkin loppujen lopuksi aika helkatin suuresta show´sta, etten sanoisi melkein pelleilystä tai ainakin leikistä, mutta sitähän me tarvitsemme itse kukin.

Lilo kirjoitti:Koirahan sinne kehään viedään arvosteltavaksi, ei esittäjää.

Tätä mieltä minäkin olen.

Itse olen tarkoituksella ottanut ääripään esimerkkeihini. Ei sillä etteikö oma ruho kestäisi katseita ja arvostelua, mutta jollekin se voi olla arka paikka muutenkin!

Syy kantaani on aivan selvä, monta kertaa on nähnyt kehästä lähdettävän vastaavien kommenttien saattelemana asenteella "ei enää ikinä!". Mielestäni siinä sahataan näyttelytoimintaa pahasti jalkaan, jos uudelle tulijalle heitetään kuraa niskaan (ja vielä koirakin sattuu saamaan heikon arvostelun). Tällainen harrastaja EI IKINÄ tule takaisin kehään. Ja taas ollaan tilanteessa, että ihmetellään kun ei ole harrastajia näyttelyissä Kuten on nähty, omien puheiden mukaan kokeneet harrastajat kun eivät näistä välitä. Ja se määrä pienenee jatkuvasti jo luonnollisen poistuman kautta, kiitos ikäjakauman.

Mutta miksi ihmeessä se tuomari ei voi puhua ja esiintyä asiallisesti? Ketään tuomareita syyllistämättä tai kehumatta, voi sanoa molempia tapoja löytyvän. Itse ainakin pidän ilmapiiriä paljon parempana asiallisissa ja silti rennoissa näyttelyissä.

Miusta kans ei oo millään lailla poissuljettua etteikö näyttelyn tuomarointi voisi olla sekä asiallista että rentoa. Ja niin, kokenut näyttelynkävijä kestää vaikka millaiset huomautukset itsestään, ensikertalainen (vaikken nyt sellainen olekaan) ei.
Esimerkkinä hauskasta kevennyksestä oli Parikkalan näyttelyssä 2005 paras narttu -kehässä ulkomuototuomarin kommentti "Kuten huomaatte, toinen koirista juoksee kuono pystyssä kuin tietäen, että on voittaja." Ja se koira oli voittaja. Asiallista on puhua koirista, ei esittäjistä.

miccis kirjoitti: Syy kantaani on aivan selvä, monta kertaa on nähnyt kehästä lähdettävän vastaavien kommenttien saattelemana asenteella "ei enää ikinä!". Mielestäni siinä sahataan näyttelytoimintaa pahasti jalkaan, jos uudelle tulijalle heitetään kuraa niskaan (ja vielä koirakin sattuu saamaan heikon arvostelun). Tällainen harrastaja EI IKINÄ tule takaisin kehään.

Näitä tapauksia on tosiaan nähty, mutta yleensä se on kyllä johtunut koiranohjaajan eriävästä näkemyksestä koiransa ulkosesta laadukkuudesta. Olen aika paljon noita kehiä kiertänyt minäkin, mutta omalle kohdalleni ei ole vielä sattunut tapausta, jossa tuomarin käytös olisi ollut näyttelyharrastuksen lopettava tekijä.
Voihan se tietysti olla niinkin, että olen onnistunut kiertämään nuo pahimmat paikat, mutta siltikään en jaksa uskoa tuon olevan isojen otsikkojen arvoinen ongelma. Enemmän olen havainnut tuota ongelmaa esittäjien käytöksessä.
Tästä kommentista huolimatta en ole sitä mieltä että tuomarit saisivat elää kuin pellossa. Asiallinen pitää olla, mutta tylsäksi menee jos pitäisi koko päivä tuijottaa seipään niellyttä tosikkoa.
Eskon ja Raimon kaltaiset "moottoriturvat" ovat mielestäni piristäviä poikkeuksia ilmeettömien supisijoiden rinnalla. Heidän kehiään tulee mentyä katsomaan pitempäänkin matkaan ihan asiasta tehden.

miccis kirjoitti:Itse ainakin pidän ilmapiiriä paljon parempana asiallisissa ja silti rennoissa näyttelyissä.

Tästä tuskin kukaan on eri mieltä.

monesti jää mieleen kun katsoo kun nainen esittää koiraa niin enemmän ne esittää itseään kuin koiraa... kerran jäin pn kehässä neljänneks... teki mieli kysyä tuomarilta että hävisinkö rinnan mitalla vai... kaikki edessä olevat olivat kauniita naisia ja sitten olin minä en niin kaunis mutta se koira.. ilomantsissakin erään spanielin esittäjällä oli kyllä melko avoin kaulus..... .....

Eräs miespuolinen ulkomuototuomari sanoi, että vaikka hän naisista pitääkin (tarkoitti tällä että on hetero) joskus kesäisin hävettää (ei siis kehtaisi katsoa sinnepäin) katsoa niitä esitettäviä koiria kun joillakin naisilla on niin vähänlaisesti vaatetta päällä, että strategiset paikat pullistelee.

En muista kuka miestuomareistamme se oli, mutta mieshenkilö juoksutti ajokkiurosta kehässä ja koira sai mm. tällaisen arvostelun "hieman roikkuvat kivekset....siis koiralla tuomari huomautti", tämä nauratti myös kehässä juoksevaa omistajaa ja kyllä, ne koiran pallit tosiaankin olivat huomattavan roikkuvaa mallia.

Kun on jo jonkinverran kehiä kiertänyt ja kehänlaidalla kuunnellut tuomarien arvostelua, huomaa että tuomareilla on paljon sellaisia lausahduksia joita he viljelevät joka näyttelyssä mm. "tässä koirassa ei ole kuin yksi vika....se ei ole minun oma", ja omistajalle ojennetaan ROP Ruusuke.

Empä oo vielä kertaakaan käynyt kehässä itseäni esittelemässä, koiraa vain. Voi olla, että jotkut tekevät toisinkin. Ja jos jäisin näyttelyssä koirani kanssa toiseksi vain siksi, että vastapelurilla onkin kaunis esittäjä, niin tottakai se harmittaisi. Esittäjän ulkonäöllähän ei liene mitään yhteyttä koiran ulkonäköön.

Onhan kommenttia sadellut
Vaikka seurasinkin puolenvälin jälkeen melkein kaikki kommentit kehässä, niin ei kyllä tuomari ainakaan kuuluvalla äänellä yhtään sopimatonta kommenttia kehässä antanut. Itestä oli ainakin tuomarilta fiksusti tehty, kun antoi vielä yleisölle erikseen koirasta arvioin(kuuluvalla äänellä ja ainoastaan arvosteli koiraa, eikä esittäjää) ja se toinen arvio oli siihen lapulle laitettavaksi(jota en esm. itse kuullut hyvin sinne katsomoon, mutta olikin varmaan tarkoitettu koiran omistajan ja sihteerin kuultavaksi, mutta tuskimpa se sihteeri siihen arvosteluun mitään muuta laittaa, kuin koiran ansiot).

Mä en ainakaan usko kenenkään ulkonäkö vaikuttaa koiran saamiin tuloksiin. Esittäjän taidot ne ratkaisee. Itse en ole kovinkaan häävi koiran esittäjä, kun ei tuo näyttelypuoli juuri kiinnosta. Mutta hieno se on katsella hyvin esittetyä koiraa!