Päänäyttely Tampere

[Opla]

No ei tartte ihmetellä näyttely käyntien määriä kun lukee tätä palstaa kovat koiramiehet
ja arvostavat H:n koiraa korkeammalle kuin sertin koiraa ja Eh:n koiria ei ne ole esteenä
hyvälle suoritukselle metsässä,tosi on että H:n koiraa ei kyllä tartte monesti näyttää uskoo sen
terve kerrallakin.Mutta vielä Tampereesta koirat siellä vähät oli kyllä laadukkaita puitteet ei

[Antti]

...koiramiehet ja arvostavat H:n koiraa korkeammalle kuin sertin koiraa ja Eh:n koiria...

Väärin. Emme välttämättä arvosta koiraa sen vuoksi, että sillä on H, vaan siitä huolimatta. Ei myöskään kannata olla noin dikotominen ja ajatella periaatteella, että jos emme ole puolesta, niin olemme varmasti vastaan. Me "kovat" koiramiehet vain tuppaamme arvostelemaan ajokoirat muina kuin sirkuseläiminä, nimittäin metsästyskamppeina. Mielestäni tämä on paras ajattelutapa käyttökoiran edistämisen kannalta. Näyttelytuloksella ei ole minulle mitään väliä (arvoton, tuurilla ja kiirellä saneltu paskapaperi), kunhan koira on terve ja kestävä rakenteeltaan ja ennenkaikkea toimii haluttuun tapaan metsässä. Vanha fraasi, mutta totta.

[kyröö]

se tietystu tuntuu siltä kun on H:n koira tarhassa,muistakaa et monesti myös kauniskoira on huippuajuri

[Antti]

se tietystu tuntuu siltä kun on H:n koira tarhassa...

Ei ole H:n koiraa tarhassa, jos tällä käsitteellä tarkoitat koiraa, jonka korkein tulos näyttelystä on H. Vakuutan myös, ettei paljoa tunteet muutu, vaikka olisi sertinkin koira tarhassa, muotovaliota en siitä yrittäisi.

...muistakaa et monesti myös kauniskoira on huippuajuri

Kenen pitäisi muistaa? Minulle ainakin tuo on itsestäänselvyys.

[Ruippa]

PeeJii, vai montuttaa, enhän nytkään laittanut monttuun kun sen korkkiruuvihäntäisen, mitä eläinlääkäri ei "raaskinut" laittaaa "kun oli niin pirteä". Totesin vaan, että jos olisi riittävästi kokemusta pennuista ja niiden myöhemmästä elämästä, näin voitais tehdä ja koirakanta paranisi. Nyt, kun silmä ei vielä oo niin kehittynyt havaitsemaan, mistä tulee ajava ja mistä muotovalio, pitää jättää päällisinpuolin terveet pennut eloon.
Vahinko vaan niiden pennunottajien kannalta, joille ne heikosti ajavat/myöhään syttyvät joutuvat. Ostajatkaan kun ei aina ole yhtään kokeneempia/harjaantuneempia pennun valintatilanteessa.

Mutta silloin tällöin tulee se pentue, yleensä linjasiitoksesta, että siellä on lauma hyvin ajavia loistavia käyttöpuolen koiria. Ja ne loputkin ajaisivat vielä ykkösiä. Yleensä vain on niin, että koko pentuetta ei saa tekijämiehille. Osa metsästää vain ja tilastomerkintöjä ei tule

Tämä on sitä kasvattajan osaamista, mutta senkin näkee vasta jälkeenpäin.

Me "kovat" koiramiehet vain tuppaamme arvostelemaan ajokoirat muina kuin sirkuseläiminä, nimittäin metsästyskamppeina. Mielestäni tämä on paras ajattelutapa käyttökoiran edistämisen kannalta.

Kyllä pitkälti on näin, mutta tuohon seuraavaan lauseeseen en yhdy.
Siksi, että Suomenajokoira ei olisi niin yhtenäinen rakenteeltaan, mitä se nyt on, jos näyttelyitä ei järjestettäisi ja sillä yhdenmukaistettaisi suomenajokoiran ulkonäköä rakenteellisesti. Väritys voisi olla vapaampi, riittää kun on kolmea väriä. Pieniä ristiriitaisuuksia on käytännön komean koiran ja rakennemääritelmän välillä, mutta nehän ovat oikaistavissa, jos halutaan.

Näyttelytuloksella ei ole minulle mitään väliä (arvoton, tuurilla ja kiirellä saneltu paskapaperi), kunhan koira on terve ja kestävä rakenteeltaan ja ennenkaikkea toimii haluttuun tapaan metsässä

[Antti]

Suomenajokoira ei olisi niin yhtenäinen rakenteeltaan, mitä se nyt on, jos näyttelyitä ei järjestettäisi ja sillä yhdenmukaistettaisi suomenajokoiran ulkonäköä rakenteellisesti.

Eiväthän näyttelyt koiria parita, vaan kasvattajat, ja he ovatkin ulkomuodon kuin muidenkin ominaisuuksien jalostuksessa avainasemassa.

Näyttelyt toki ohjailevat valinnoissa, mutta ajokoirien päälle ymmärtävä ei tarvitse näyttelytulosta koiran "pätevyyden" määrittelyyn, vaan näkee kyllä itse onko koiran ulkomuoto millä tasolla. Tietysti ongelmana on nimenomaan, että lukuisat tarvitsevat ne laatuluokat ym. ropit ja rypit kertomaan, kehtaako sille ja sille urkille natuaan viedä. Plus pentujen markkinointikysymykset ym.

Toinen asia mikä tuosta lainatusta lauseesta tulee mieleen; suomenajokoiran ulkomuotoa on varmasti paljon historian saatossa muokannut se, että näyttelyt ovat ohjastaneet astutuksia eniten kaks.valiourkeille, joista moni on myös tullut tunnetuksi "matadorina". Vähäisillä ja laajasti levinneillä urkkilinjoilla on varmasti saatu aikaan yhtenäisempi koiramateriaali, kuin jos jalostus olisi keskitetty tasaisesti kaikille koirille ja enemmän myös käyttövaliourkeille (nykyään varmaankin tasoittumassa astutukset kaksois- ja käyttövaliourosten kesken?).

Vaan onkohan se metsästäjän ja koeharrastajan kannalta ollut parasta?

[Ruippa]

Eiväthän näyttelyt koiria parita, vaan kasvattajat, ja he ovatkin ulkomuodon kuin muidenkin ominaisuuksien jalostuksessa avainasemassa.

Näinhän he ovat - edelleen, ennen esiteltiin menestyneitä/pitkänlinjan kasvattajia Ajokoiramies lehdessä. Näistäesittelyistä syntyi kuva kasvattajan ajatuksista ja kenneltyöstä.
Toisaalta se jonkinverran toimi myös hyvänä mainoksena ja vei tiettyjä linjoja eteenpäin. "Maanhiljaiset" häipyivät pikkuhiljaa, vaikka heillä olisi tarhassa koira-ainesta ollutkin..., nyt ovat tulleet kenneleiden kotisivut ja korvanneet lehden esittelyt.

Näyttelyt toki ohjailevat valinnoissa, mutta ajokoirien päälle ymmärtävä ei tarvitse näyttelytulosta koiran "pätevyyden" määrittelyyn, vaan näkee kyllä itse onko koiran ulkomuoto millä tasolla. Tietysti ongelmana on nimenomaan, että lukuisat tarvitsevat ne laatuluokat ym. ropit ja rypit kertomaan, kehtaako sille ja sille urkille natuaan viedä. Plus pentujen markkinointikysymykset ym.

Kyse onkin paljolti pennun ostajakaartista, miten he ovat ajokoirien päälle ymmärtäviä, vai ovatko hyvin puhuvan kasvattajan manipuloitavissa.

Toinen asia mikä tuosta lainatusta lauseesta tulee mieleen; suomenajokoiran ulkomuotoa on varmasti paljon historian saatossa muokannut se, että näyttelyt ovat ohjastaneet astutuksia eniten kaks.valiourkeille, joista moni on myös tullut tunnetuksi "matadorina". Vähäisillä ja laajasti levinneillä urkkilinjoilla on varmasti saatu aikaan yhtenäisempi koiramateriaali,

SAJn koiratietokannan mukaan vain kolme kantaurkkia, Kalle II, Panu Jaki ja Whistler. Kaksoisvaliourkkien käyttö on hidastanut ajokoiran myönteistä kehitystä ajopuolella ( Nikander&Ellmen yllä oleva kuva). Todennäköisesti tilanne on samanlainen, jos tutkimus tehtäisiin tämänhetken koirista.

[miinustaja...]

se tietystu tuntuu siltä kun on H:n koira tarhassa,muistakaa et monesti myös kauniskoira on huippuajuri

Jäi vaan kerran tuossa mieleen kun eräs VUOLASVIRTA palkinnon saanut kasvattaja sanoi että koirassa ei voi olla kahta huippu ominaisuutta ilman että toinen "ontuu"...Jompi kumpi on väkisin puserettu.

[sihteeri]

Kovin vilkkaaksi on keskustelu tässä ketjussa käynyt, ja sehän on hyvä, että mielipiteitä riittää. Vähän ikävältä tuntuu vain se, että taas kerran ovat vastakkain näyttelyt ja käyttöpuoli. Suomenajokoirahan on siitä mainio, että se niittää mainetta sekä näyttelykehissä että koemaastoissa, ja lisäksi se on omistajalleen uskollinen ja erinomainen eräkaveri. Ja mikä parasta; nämä ominaisuudet eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan voivat kaikki ilmetä yhdessä ja samassa koirassa. Jänis esimerkiksi pakenee yhtälailla erinomaista kuin tyydyttävääkin rodun edustajaa.
Antille sen verran, että ei ole kovin osuvaa verrata näyttelyä sirkukseen . Näyttelyssähän koira seisoo, ravaa ja antaa tutkia itseään, mikä kaikki on aivan luontaista sille. Sen sijaan sirkuksessa esimerkiksi karhut tanssivat vauvahattu päässä ja pikkuinen hame vyötäröllään, mikä ei ole lainkaan niiden omaa elämää.

[Ajukki]

Kyllä näyttelyitä ja erityisesti hyvää rakennetta ja luonnetta pitää arvostaa. Ja korkeallakin. Ei kuitenkaan käyttöominaisuuksien edelle mun mielestä.
Taisin aikaisemmin todeta, että näyttelymenestys on hyvää plussaa. Toki rakenne ja karvapeite, erityisesti karvan laatu, on oleellista käytön ja jalostuksen kannalta. Kestävä hyvä rakenne takaa, että koiralla on työkalut touhuta metsässä pitkiäkin päiviä. Jos kuitenkin into loppuu puolessa välissä tai ajo on aina keräilyä, niin ei siinä kyllä oikein auta mikään

ja vielä ettei olis epäselvää kannasta: kaunis koira voi olla huippu ajuri! Toivon mukaan olis omastakin pennusta tulossa molempia

[Antti]

Ja mikä parasta; nämä ominaisuudet eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan voivat kaikki ilmetä yhdessä ja samassa koirassa. Jänis esimerkiksi pakenee yhtälailla erinomaista kuin tyydyttävääkin rodun edustajaa.

Teoriassa noin, olen vain miettinyt olemmeko käytännössä nykyisen koirakannan suhteen semmoisessa tilanteessa, että käyttöominaisuudet liikkuvat hieman paremmin toisissa suvuissa kuin toisissa ja nämä parhaimmat linjat vain sattuvat olemaan vaatimattomampia ulkomuodoltaan. Mutta todellakin, kaikkiin yleistyksiin liittyy poikkeuksia ja itsekin olen luottamassa sellaiseen; otan kesän päälle pennun kaks.valiouroksesta.

Antille sen verran, että ei ole kovin osuvaa verrata näyttelyä sirkukseen

Kummassakin yleisö kokoontuu katsomaan enemmän tai vähemmän temppuilevia nelijalkaisia, ja kummassakin esiintyjät pyörivät ympäri kehää, ja kummassakin...

Ei kannata ottaa minun kirjoituksiani liian todesta, etkä sitä varmasti tehnytkään.

[Ruippa]

Vähän ikävältä tuntuu vain se, että taas kerran ovat vastakkain näyttelyt ja käyttöpuoli. Suomenajokoirahan on siitä mainio, että se niittää mainetta sekä näyttelykehissä että koemaastoissa, ja lisäksi se on omistajalleen uskollinen ja erinomainen eräkaveri. Ja mikä parasta; nämä ominaisuudet eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan voivat kaikki ilmetä yhdessä ja samassa koirassa.

Koira kasvaa ja komistuu tietyn näköiseksi, viimeistään neljä-viisivuotiaana se on saavuttanut ulkomuodollisesti sen ulkonäön ja rakenteen mikä se sitten on loppuun saakka. Sinä aikana koiralla on mahdollisuus saada sertit, mutta nyt näyttää sertit jaettavan 08-07 syntyneille koirille(koiranet/näyttelyt), muilla ei oo enää juurikaan mahdollisuuksia -> miksi viedä koiraa näyttelyyn, kun lopputuloksen tietää etukäteen. Koepuolella ihannoidaan kanssa nuorena tuloksia ajavaa koiraa, mutta koiralla on mahdollisuus osallistua kokeeseen yli viisivuotiaanakin. Monet koirat ovat oikeasti vasta viisivuotta tai vanhempana tulosvarmoja. Suomen mestaritkin(KILPA) ovat useimmiten reilusti yli viisivuotiaita.

Jänis esimerkiksi pakenee yhtälailla erinomaista kuin tyydyttävääkin rodun edustajaa

Ylläolevan taukukon mukaan jänis pakenee useampaa käyttövaliota ja pitempään, kuin kuvankauniita kaksoisvalioita

[ramaani]

miksi odottaa 3-4 vuotta menoa sertti kehään jos koira on jo 1-2 vuotiaana rakenteeltaa,väriltään,liikkuvuudeltaan huipputasoa,en minä ainakaan viitsis odottaa,jää pian auton alle tai susi syö yms,ni sit harmittas kun ei tullut aikoinaan käytyä,sama ajokokeissa,heti viivalle kun on ykkösen kunnossa,mukavempihan se on sit 5-vuotiaana kilpailla kun on äxxät edessä

[Ruippa]

Jos koira on käyttöluokassa, kehiin vaan. Mutta jos nuori koira vaikka kuinka komea, mut puuttuu käyttöluokan koe -> ei serttiä.
Olen ollut parissa näyttelyssä nyt parin viimevuoden aikana, UT kysyi erin saaneilta mihin luokkaan ne kuuluivat ja asetti järjestyksen juoksuringin jälkeen käy, avo, nuo, jun.
Hatunnosto näille tuomareille.