Tutkan käyttööotto ajokekaissa arvostelu valineenä.

[köljä]

Kirjoitit "antti". "Gps arvosteluvälineenä vaatii tuomareilta selkärankaa." Jos sitä selkärankaa ei tähän asti ole tahtonut löytyä edes kilvasta, saati pienemmistä kokeista, niin mistä sitä nyt yhtäkkiä aletaan ammentamaan. Itseäni ei ole koskaan tuomariurani aikana moitittu selkärangattomuudesta. Sääntökirjan "turhanaikaisesta" noudattamisesta sitävastoin on tullut koiranomistajien taholta lunta tupaan useammankin kerran. Entäpä jos kokeeseen osallistuu esim. viisi koiraa. Näistä kolmella koiranomistajalla on gps ja kahdella piippari. Mikäli gepsin käyttö sallitaan, niin ovatko koirat ja niiden omistajat mielestäsi tasavertaisessa asemassa tässä kokeessa?

[outo]

Kirjoitit "antti". "Gps arvosteluvälineenä vaatii tuomareilta selkärankaa." Jos sitä selkärankaa ei tähän asti ole tahtonut löytyä edes kilvasta, saati pienemmistä kokeista, niin mistä sitä nyt yhtäkkiä aletaan ammentamaan. Itseäni ei ole koskaan tuomariurani aikana moitittu selkärangattomuudesta. Sääntökirjan "turhanaikaisesta" noudattamisesta sitävastoin on tullut koiranomistajien taholta lunta tupaan useammankin kerran. Entäpä jos kokeeseen osallistuu esim. viisi koiraa. Näistä kolmella koiranomistajalla on gps ja kahdella piippari. Mikäli gepsin käyttö sallitaan, niin ovatko koirat ja niiden omistajat mielestäsi tasavertaisessa asemassa tässä kokeessa?

Ehdottomasti hyvä kysymys kaikille näille "gepsivouhottajille".

[frank da silva]

tutkat vaan käyttöön. Käytetäänhän niitä nytkin. Sellaisia sääntöjä ei maailmassa olekaan joita joku ei rikkoisi. Helpottaa kaikkien elämää ja parantaa maailman parhaimman ajokoirarodun tulostasoa entisestään. Kyllä aju parhaimmillaan on pakkasaamuna ja jos joku sitä puhelimen välityksellä haluaa kuunnella on mielestäni väärässä joukossa. Karanneet minuutit tutkasta mutta pyrkimys korvakuulolla pysymiseen.

[vilskari]

[quote="outo"][quote="köljä"]Kirjoitit "antti". "Gps arvosteluvälineenä vaatii tuomareilta selkärankaa." Jos sitä selkärankaa ei tähän asti ole tahtonut löytyä edes kilvasta, saati pienemmistä kokeista, niin mistä sitä nyt yhtäkkiä aletaan ammentamaan. Itseäni ei ole koskaan tuomariurani aikana moitittu selkärangattomuudesta. Sääntökirjan "turhanaikaisesta" noudattamisesta sitävastoin on tullut koiranomistajien taholta lunta tupaan useammankin kerran. Entäpä jos kokeeseen osallistuu esim. viisi koiraa. Näistä kolmella koiranomistajalla on gps ja kahdella piippari. Mikäli gepsin käyttö sallitaan, niin ovatko koirat ja niiden omistajat mielestäsi tasavertaisessa asemassa tässä kokeessa?[/quote]

Ehdottomasti hyvä kysymys kaikille näille "gepsivouhottajille".[/quote]

Kilpaan piti jakaa koiril GPS tutkat ,tutkaa ei varmaan huolittu sitävarten kun yli 90 % ajost kuullaan ilman tutkaa.
Tutka näyttäis miten koira siel ajos liikkuis joskus kun ajo kiertää pienel alal niin et tutka värjää pienen alueen ,
siel kun istuis näkis et toinen koira haukkuu siel toinen on hiljaa kumpikaan ei ole ain oikein varmoi onk jänis siit
juur menny vai aikasemmin .

[Remu06]

Kirjoitit "antti". "Gps arvosteluvälineenä vaatii tuomareilta selkärankaa." Jos sitä selkärankaa ei tähän asti ole tahtonut löytyä edes kilvasta, saati pienemmistä kokeista, niin mistä sitä nyt yhtäkkiä aletaan ammentamaan. Itseäni ei ole koskaan tuomariurani aikana moitittu selkärangattomuudesta. Sääntökirjan "turhanaikaisesta" noudattamisesta sitävastoin on tullut koiranomistajien taholta lunta tupaan useammankin kerran. Entäpä jos kokeeseen osallistuu esim. viisi koiraa. Näistä kolmella koiranomistajalla on gps ja kahdella piippari. Mikäli gepsin käyttö sallitaan, niin ovatko koirat ja niiden omistajat mielestäsi tasavertaisessa asemassa tässä kokeessa?

Tai jos kokeisiin tulee viisi koiranohjaajaa joista kolmella on maasturi ja kahella ei,onko tasavertaista? Se on koiran omistajan omissa käsissä haluaako kulkea kehityksen mukana vai uida vastavirtaan,tarkoitin nyt tuota gps vastaan "piippari" vertailua tasavertaisuuteen vedoten. Eihän nyt sekään ole tasavertaista kun toisen koira nakuttaa järkiään yli ysikymppisiä ja oma ajelee rimaa hipoen ykkösen hyvänä päivänä

[Antti]

Entäpä jos kokeeseen osallistuu esim. viisi koiraa. Näistä kolmella koiranomistajalla on gps ja kahdella piippari. Mikäli gepsin käyttö sallitaan, niin ovatko koirat ja niiden omistajat mielestäsi tasavertaisessa asemassa tässä kokeessa?

Ehdottomasti hyvä kysymys kaikille näille "gepsivouhottajille".

Tuolla toisessa keskustelussa vastasin jo tähän, etteivät ole. Eivät osallistujat ole koskaan, edes nykyisten sääntöjen kaltaisella suhtautumisella gps:sään tasavertaisessa asemassa. Syitä epätasa-arvoisuuteen löytyy litania, helevetin pitkä sellainen. Se mitä ihmettelenkin on, miksi raja tekniikan hyödyntämisessä vedetään juuri gepsiin? Yksi hyvä esimerkki on Remu06:n esittämä tilanne: eihän henkilöautolla pääse yhtä pitkälle penkkatietä tai auraamatonta metsätietä ajon perässä kuin esimerkiksi maasturilla. Pitäisikö auton käyttäminen tämän teknisen ylivoimaisuuden vuoksi kieltää ajokeissa? Tai pitäisikö jokaisen tuomarin moraalille, fyysiselle kunnolle ja kuulolle asettaa tarkat ja yhdenvertaiset kriteerit, jotta koiranomistajat olisivat kokeessa tasavertaisessa asemassa? Entä kuinka varmistetaan maastojen, metsätieverkostojen, ajettavan käyttäytymisten ja keliolojen "tasavertaisuus" osallistujien kesken?

Palatessa taas lähemmäs maanpintaa, voidaan sanoa gps:n käytössä olevan säännöistä huolimatta huomattavaa vaihtelua eri arvostelijoiden kesken, mistä johtuen jopa gps:n omistajat ovat eri viivalla sen suhteen kuinka tehokkaasti koiran ajo kerätään kortille. Uskallan jopa väittää, että piipparimiesten esitetty alempi asema suhteessa gps:n käyttäjiin on marginaalisempi ongelma ajokokeissa kuin vaihtelevat gps:n hyödyntämiset tuomareiden kesken.

Kilpailullinen asetelma kokeissa pilaa gps:n hyödyntämisen. Ilman sijoituksien- ja pyttyjennoolaamista gepsiin voitaisiin suhtautua entistä objektiivisemman jalostustiedonkeruun avittajana. Koepapereihin voitaisiin "piipparitutkaa" kantavien koirien tulostason kompensoimiseksi lisätä rastitukset, jotka selvittävät onko koiralla ollut arvostelussa gps, onko sitä hyödynnetty ja jos on, niin kuinka.

Ymmärrettävästi kilpailukokeiden, esim. Kilvan karsintojen osalta ei gps tule saamaan arvosteluoikeutta vielä pitkään aikaan tasa-arvokysymysten vuoksi. Olisikin aiheellista alkaa keräämään ajokokeissa tietoa siitä, kuinka moni "osallistuja" todellisuudessa kantaa maastossa gepsiä ja kuinka moni jolkottelee piippari tai jopa vain nahanpätkä kaulassaan. Kun gps:n osuus alkaa lähennellä "tietyssä määrässä kokeita tiettyä määrää gps-osallistujia" (nämä määrät määrittelykysymys), voitaisiin paremmin selvittää realistinen tilanne, jonka perusteella aloittaa kynnykselliset etenemiset "tutkan käyttöönotosta ajokekaiden arvosteluvälineenä".

[masa]

voisiko olla jotain mallia pienemmiltä yksinkertaisemmillaan




nykyisessä arvostelussa tulee ottaa huomioon apuvälineiden käyttö ja syy moiseen käyttämiseen mutta haukku on pyritty kuulemaan/arvostelemaan aina ihmisaistein ei puheelimen kuulokkeesta...

[vilskari]

Koiran tarttis kestää tutkal seuraamisen jos kokeis osallistuu .
Jos Trakkeril pystyy yhtä tarkast koiraa seuraamaan kun Garminil ,säännön voi tehdä sellaseks ettei enää pystykkään
auton vieres istuen seuraamaan kun koira ajaa .
Esim jos säännöis sanotaan et saat istuu autol niinkauan kun koira on 200 m säteel mut 201 m pääs sun on ainakin
metri siirryttävä ylituomari voi ajoo seurata niin siel ei istuta selittämät miksei ajoo seurata.
Tutkan käytöl pystyy tuomareitaki seuraamaan et onko niil edes mielenkiintoo seurata ajoo lähempää.
Mitä tiiviimmin vaaditaan ajoo seuraamaan sitä vähemmän ajo on kuulumattomis ,eli ei haukkuu saiska
tutkal kuunnella mut tutkaa apuna käyttäen pitää yrittää pysyy lähel ajoo.
Tutkast on hyötyy tuomarien liikutteluski kun sääntöi tehdes mietitään miks toiset vastustaa tutkankäyttöö,
vetoomas et sit istutaan vaan autol toisinpäin sääntöi kun rukataan saadaan ajonseuraamiseen liiket.

[Papana]

kylläkai ajoa pystyy seuraamaan kuulon perusteellakin minne se menee kun menee perässä vaan.hassua sekin on kun 3ukkoa kääntelee samaa nokialaista ja ihmettelee et kuin jänis noin kauas meistä lähti.olen ollut ainakin 30kertaa tuomarina ja ei ikinä ole ajo päässyt kuulumattomiin.minusta on parempi että saj alkaa kuntouttaa niitä nuoria tuomareita jolle tulee tuomari hukkia.vanhemmat parrat voivat potkia nuoriin vauhtia

[Ruippa]

Siinä karkauspäivän ajosta maantien toinen puoli, koko ajan oli kuuloetäisyydellä, vaikka lunta oli toista metriä Koetilanteessa olis kyllä kaikki haukut saanu kortille. Näköhavaintojakin oli muutama...


Uploaded with ImageShack.us

[MakeW]

Kyllähän sitä jalannousua voisi määrätä tuomareille jo ihan omaksi eruksikin. Minäkin väitän vielä vähän pärjääväni liikkuessa, kun rippikoulun jälkeen paino on pysynyt, 40 vuotta, samoissa lukemissa.
Mutta siitä huolimatta kannatan kyllä tekniikankin käyttöä, kun sitä kerran on tarjolla, jos se vaikka toisi niitä nuoria harrastajia mukaan!

[Antti]

kylläkai ajoa pystyy seuraamaan kuulon perusteellakin minne se menee kun menee perässä vaan... olen ollut ainakin 30kertaa tuomarina ja ei ikinä ole ajo päässyt kuulumattomiin.minusta on parempi että saj alkaa kuntouttaa niitä nuoria tuomareita jolle tulee tuomari hukkia.vanhemmat parrat voivat potkia nuoriin vauhtia

Olen ollut kanssa kymmenissä kokeissa mukana, tuomarina ja koiranomistajana. Sellaisia 5-15:n minuutin pätkiä jää harva se koe kuulematta. Viime koekautena jäi kolmessa kokeesta viidestä, joissa olin mukana, joltakin erältä ajoa kuulematta (ja merkitsemättä) 5-30 minuuttia. Syyt sijoittaisin tuulen, lumitilanteen sekä ajettavan laajan käyttäytymisen piireihin. N. 4 tai 5 ajoa kymmenestä oli laajuudeltaan 2-4 kilometriä kahden tunnin aikana syys-joulukuussa. Tällaisen ajon poimiminen talteen vaatii jo kohtalaista panostamista tuomareilta, harkittua sijoittautumista ja viitseliäisyyttä ja siltikin autosiirtymien ja haukun rajallisuuden (hyvähaukkuisenkin koiran kohdalla) vuoksi tulokseen vaikuttavia osuuksia jää kuulematta.

Aikaisempina syksyinä pisimmät kuulumattomissa olleet pätkät ovat olleet 30-50 minuuttia, tällaisia "karkueriä" on sattunut kohdalleni kokeissa muistaakseni 4 kertaa.

Eräässä viime syksyn kokeessa jänis karkasi lähtöpaikaltaan 5:n kilomertrin päähän maantielle ja yritin pysyä perässä yhdessä koiranomistajan kanssa, sain reilun tunnin ajoa kortille normaalihaukkuiselta suomenajokoiraurokselta. Koira ajoi sille erälle vähän yli sata minuuttia toisen tuomarin saadessa minulta karanneet ajominuutit kasaan teknistä apuvälinettä, autoa, käyttämällä.

Seuraavana viikonloppuna olin uudestaan tuomarina, tuuleskeli aikalailla eikä jäniskään kiertänyt kuin sopivaa hieman yli 3:n kilometrin sädettä. Jäi sellaiset 20 minuuttia kuulematta silloin ajosta, tuomaroitavana 5-6-haukkuinen harvasti ääntä antava uros. N. 65-vuotias tuomarikaverini sai noin kymmenkunta minuuttia kasaan tuolle erälle kuuntelemalla osaksi kylänkoirien haukkua. Loput paperin piirtelystä olikin kopiota minulta. Piti viime syksynä, nuorempana kaverina, jo hieman liiaksikin alkaa olemaan toisten motivaation, jalkojen ja kuulon kompensoijana.

Ihan tyhjästä en ole vaatimassa gepsin harkitsemista arvosteluvälineeksi, sillä turhan monen koiran tulos heikkenee oleellisesti siitä riippumattomista syistä.

[köljä]

Nämä kaikki mainitsemasi tilanteet puoltavat gepsin käyttöä ajokokeissa. Onko mielestäsi mitään negatiivista, mitä olisi odotettavissa, jos gepsin käyttö sallittaisiin?

[Antti]

Kirjoitin toiselle palstalle tällä tavalla, en tiedä oletko lukenut. Nuo kolme "kauhuskenaariota" ovat mahdollisia negativiisia lieveilmiöitä.

Gps:n käyttöä vastustetaan yleensä kolmeen kauhuskenaarioon nojaten:

- Kilpailutilanne ei olisi tasapuolinen, koska kaikki eivät omista gps:ssää.

- Gps:n käyttö suosisi huonohaukkuisia koiria.

- Arvostelu muuttuisi gps:n myötä passiiviseksi ja tapahtuisi pahimmillaan Esson kahviossa.

Lähdetään ensimmäisestä kohdasta. Kilpailutilanne ei ole koskaan tasapuolinen. Koe alkaa arvonnasta, joka johtaa ryhmät maastotyypeiltään, pinnanmuodoiltaan, metsäautotieverkostoiltaan, riistakannoiltaan ja kelitilanteiltaan vaihteleviin koemaastoihin. Koiranomistaja laskee maastoon päästyään irti koiransa, jonka toimintaa alkaa (ainakin toistaiseksi) arvostelemaan kaksi moraaliltaan, maastontuntemukseltaan, liikkumiskyvyltään, vireysasteeltaan ja yleisestikin luonteeltaan ja kokemuspohjaltaan erilaista ja erilaisesti (mm. gps:nkin suhteen) käyttäytyvää ihmistä.

Siirrytään kohtaan kaksi. Toistaiseksi voidaan sanoa, että koiran haukun lisäksi metsätieverkosto, tuomareiden sijoittuminen ajon aikana, maastontuntemus, liikkumiskyky ja kuulo, tuulensuunta ja pinnanmuodot määräävät kuinka paljon todellisesta ajosta saadaan minuutteja "kortille". On syytä myös muistaa toisen oleellisen elikon kujeilut, sillä eri jänisyksilöiden käytös koiran ajon aikana on skaalaltaan laajaa ja vaikuttaa selvästi tuomareiden tilanteen tasalla pysymiseen. Pieni jänis poukkii edestakaisin ajossa kuin olisi aidatulla alueella. Aikuinen kiertää vaihtelevaa lenkkiä tehden satunnaisesti siirtymiä. Joku hullu painattaa useita kilometrejä ja käyttäytyy kuin kettu. On yksioikoista olettaa, että vain huonohaukkuisilta jäisi ajoa kuulematta. Ajoa jää kuulematta kaikenhaukkuisilta koirilta ja gps tasoittaisi tilannetta eikä antaisi valtaa tuurille ja ulkoisille olosuhteille.

Kolmas kohta. Syy ei ole välineissä, vaan ihmisessä. Jokaisen henkilökohtainen moraali ja oikeustaju on koetuksella gps:n ollessa arvosteluvälineenä. Gps ei tee mitään väärää, se vain pulppuaa informaatiota. Sen sijaan harrastaja on se, joka tulkitsee ja toimii ruudun mukaan. Nykyisen arvostelukäytännön voikin tiivistää seuraavasti:
Gps:n käyttö arvosteluvälineenä on kielletty. Harrastajien toiminta on kuitenkin vaihtelevaa. Osa noudattaa tarkasti sääntöjä. Osa käyttää maalaisjärkeä napaten olosuhteista johtuvan kuulumattomissa olevan ajonpätkän tekniikkaa hyödyntäen, mutta pyrkii silti takaisin ajontuntumaan "korvakuulolle" ja "ampumahollille". Osa toimii sitten kuten viime Ajokoiramies- lehden lukijapalstalta saatiin lukea, "soeta gepsiin tahi tulee hukka".

Muunmuassa puheenjohtajamme ehdottama aikarajallinen gepsin käyttäminen olosuhteiden vuoksi kuulumattomiin kulkeutuvan ajon suhteen olisi oiva lisä sääntökirjaan. Käytännössä uskaltaisin kuvitella, että suurimmat vaikutukset ikupäiväisten essonbaari-ruinailujen sijaan koskettaisivat maalaisjärkeä käyttäviä ja vain vaikeissa tilanteissa gps:ään turvautuvia harrastajia. Sääntömuutos helpottaisi heidän toteuttamaansa arvostelua antaen "virallisen" myöntymyksen aikaisemmin "varkaissa olleelle" mutta todellisuudessa parhaiten nykypäivän realiteetit hyväksyvälle "sukupolvelle".

Sääntömuutoksen esteenä ei saa missään nimessä olla Papanan henkilökohtainen sadomasokismi, "kuinka ihanaa on kun ajo karkaa ja rahat ja vapaa-aika menee hukkaan" tai x-trailin lohkaisut ajohaukun jumputtamisesta teinibemarin peräkontista ajon huidellessa missä lie. Joutavien ja asennoituneiden argumentointien sijaan täytyisi, mielellään kohtpuoleen, saada gps valjastettua kyseenalaiset arvostelutyylit ulkopuolelleen raajavalla sääntökirjailulla tasoittamaan olosuhteista johtuvia ongelmia koearvostelussa. Ikupäivänä tästä hommasta ei saada rehtiä ja tasaväkistä, mutta toistaiseksi suoraselkäinen on se, joka kärsii eniten säännöistä. Joidenkin heikko moraali ei saa olla rehellisten rasitteena.

[masa]

jos alkuun lähdetään ottamaan kokemuksia vaikka kolmen kauden aikana pitkässä/koko kauden metsästyskokeissa ja kettukokeissa gepsin käyttö sallittuna ajon merkkaamiseen tuomarihukkien estossa mutta ajok-kilpailuissa ei...
gepsiltä otetut "paikot" merkittynä ylös kuten tulisi myös tuomarien osalta.

ps. muussa arvostelussa kuin ajon merkkaamiseen/tuomarihukkien paikkaamiseen ei gepsin näyttämää hyväksytä, toimii muissa tapauksissa hyvänä apuna.