Kirjoittaja Reporetku päivämäärä Ke Kesä 13, 2012 11:41 am
Tuollainen einniemmin arvostama koira on varmasti monen ajokoirametsästäjän ihannekoira ja oikeastaan rotumääritelmänkin mukainen suomenajokoira. Nyt kannattaa kuitenkin muistaa lähtotilanne, jolloin ketunajokokeita alettin järjestämään. Rotumääritelmässä oli silloinkin tuo maininta, että suomenajokoira on jänistä- ja kettua-ajava rotu. Käytännössä rotua koetoiminnalla oli kymmenieen vuosien ajan järjestelmällisesti "pilattu" pelkästään jänistä ajavaksi. 70-luvulla suomenajokoirista harva ajoi kettua ja vielä harvempi jäljitti kylmää yöjälkeä. Muutamista harvoista sukulinjoista löytyi vielä "kettuverta", mm. Klinga-Luvialaiset olivat yksi tällainen sukulinja. Missä tämän sukuisia koiria vielä oli, niin jotkut niitä myös ketunpyynnissä käyttivät. Vahvin keskittymä oli varmasti Etelä-Pohjanmaalla ja varsinkin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Vähitellen nuo harvat sen aikaiset kettumiehet havahtuivat, että jotain täytyy tehdä, ettei koko ketunmetsästys lopu sopivien koirien puutteeseen. Englanninkettukoiriakin jotkut kokeilivat, mutta pääsääntöisesti niihin petyttiin. Niinpä aloitettiin kettukokeiden järjestäminen, ensin epävirallisena ja myöhemmin virallisin säännöin. Monenlaista sesseä kettukokeisiin noihin aikoihin vietiin (viedään toki nykyäänkin) ja aika pian kävi selväksi, että ei onnistu koehommat koiralla, joka on vahvasti kiinnostunut myös jäniksestä. Otti sekä koiranomistajia, että myös tuomareita "pattiin" tilanne, jossa koira laskettiin ketunjäljille ja ajo alkoi. Viivaa vedettiin ja koiraa kiinni otettaessa huomattiinkin, että jussihan siellä edellä loikkin. Vähitellen kun ketunmetsästys, sopivien koirin ja tutkien yleistyttyä valtasi alaa ja oikeita kettuporukoitakin syntyi, niin sama vaatimus tuli sieltäkin päin. Nämä sakit eivät pääsääntöisesti hyvällä katsele koiria, joihin ei voi luottaa, mitä ne ajelevat. Näin vaatimukset kasvoivat, sekä koe, että metsästyspuolelta siihen suuntaan, että koiran pitää olla jäniksistä vapaa, ennen kuin sitä voidaan kettukoiraksi nimittää.
Kuten monesti on mainittu, niin nykyään suurin osa suomenajokoirista on noita rotumääritelmän mukaisia seka-ajureita. Tätä "puutetta" paikkaamaan on tuotu maahan mm. amerikankettukoiria, joista toki kaikkikaan eivät puhtaita kettukoiria ole. Seka-ajuri on kuitenkin monelle se paras mahdollinen, varsinkin jos yksin tai pikku porukoissa metsästelee. Jos kuitenkin hakee koiraa, jolla aikoo kettukokeissa kisata tai tosissaan petoja pyytää, kannattaa hakea koiraa suvuista, joissa on mahdollisiman paljon lähes puhtaita kettukoiria. Mielestäni se, onko koira helpolla opetettavissa puhtaaksi kettukoiraksi, on yhtä tarkeä ominaisuus kuin se, että se on sitä jo luonnostaan. Periytyy nimittän se opetettavuuskin. Monesta riittävän "jänisverisestä" ei sen sijaan saa tekemälläkään kettukoiraa. Kettu kun ei yksinkertaisesti kiinnosta, tai se jopa pelottaa. Toinen vaihtoehto on hakea sitä kettukoiraa jenkkirodusta. Tahtoo vain olla omat puutteensa niissäkin, vaikka keskimäärin kettuverisempiä ovatkin kuin suomalaiset serkkunsa.