Kirjoittaja Timo Apilisto päivämäärä Su Joulu 29, 2013 12:18 am
Korostan vielä, ettei tasaisilla lakeuksilla tarvita tutkaa ollenkaan. Eri juttu onkin vaikkapa Kuorevedellä, jossa korkeuserot voivat olla 60-80 metriin, jopa enemmän.
Eteläisissä merenrantakallio maastoissa sama peli. Päijänteen rantalouhikoissa, joissa kulkeminen muutenkin vaikeaa, ym. ym.
Suomi on pieni maa, mutta ei niin pieni, etteikö maastoeroja kuuluvaisuudessa ole paljon.
Minä pidän GPS-tutkaa luotettavana tiedonlähteenä. Jos haluaa saivarrella, että joku tekisi ylimääräistä tulosta koiralle, niin en usko moiseen.
Voi olla tilanteita, jossa vehjes saattaisi puolustaa jopa koiran oikeuksia. Ei silloin, jos koirasta pelkästään kerättäisiin jalostustietoa kirjoihin ja kansiin,
mutta kun lisänä on tullut kova kilpailu, niin mitä vain voi sattua.
Yksi mahdollisuus on tehdä kaksi eri sarjaa.
- Ammattisarja, jossa koirasta kerätään jalostustietoa kaikin mahdollisin tavoin mm. luotettavilla GPS- tutkilla.
- Harrastelijasarja, jossa suvaitaan mm. tuomarihukat periaatteella mitä sen on väliä ja piipparit kunniaan.
Eikö jokainen koiranomistaja toivo koiralleen mahdollisimman hyvää ja oikeuden mukaista tulosta?
Jos haluaa tänäpäivänä lähteä jonkun piipparin kanssa kokeisiin, niin tervemenoa. Mutta se ei saa rankaista ajavaa koiraa? Ajamattomalta koiralta tämä ei ole pois.
Lopuksi väitän, että kun ylituomari kokeen jälkeen vertaa maastotuomarien kortit ja tietokoneen keräämän tiedon tekstiversiosta, tulee koiran suoritus
arvioitua kaikkein parhaiten, mitä tällä hetkellä saatavissa. Esimerkiksi minulla on tapana laittaa erän aikana korttiin 2-3 kertaa haukku tiheys/ min. normaali ajon
aikana. Tekstiversiosta on helppo katsoa pitääkö tuomarin kuulema ja koneen keräämä tieto paikkansa kyseisillä minuuteilla.
Miten on, mennäänkö tässä maailmassa eteenpäin vai käännetäänkö selkä tulevaisuudelle ja varrotaan vielä viimeistäkin piipparimiestä?
Nimimerkillä: Piipparipannaton koiran kaula.