aimo koskinen kirjoitti:vilajoki jouni kirjoitti:Olen kattellu ettei tääl olla paljon keskusteltu kunnen mä ole tänne enää kirjotellu.
Miiarinteen Masikin on ollu jo viikonverran paremil mettästysmail
Kunnioitettavan pitkään eli Masi. Meikäläisen koirista yksikään ei ole saavuttanut 10v:n ikää; on ollut heikkoa ajotaitoa, syöpää, ihotauteja, sydänvikaa..
Masin isä syntyi 27.1.1996 ja sen viimeiset jälkeläiset 17.7.2008
Pitkän iän näkee siit kun koirast saa jotain elonmerkkei.
Nuorena koirat voivat paljonkin kokeis ja näyttelyis käydä eikä senjälkeen niist tiedä mitään.
Olis hyvä kun koira sais elää pitkään vaik sel olis myötä ja vastamäkii.
Yks pääsky ei kesää tee ,yhdel voidaan paljonkin kokeis ja näyttelyis käydä mut mitä ovat ne muut
ovatko ne niitten
koirii joil on vähän rahaa mut hyvä koira
Monel on paljon rahaa mut harval hyvää koiraa
Jos kattotte niin samal omistajal on melkein aina viimeinen koira parempi koira kun edellinen valio vaik susi tappais
edellisen jollei jälkimmäist haukuta kateuksissaan pilal.
Koiran tarttee mettään päästä et sel on hyvä kunto ja tottuu mettään.
Vaik koiranpennul annettais takuu niin pienel prätätyst voi lukee et jollei ole jäniksii ja peuroi ja supei on paljon takuu
ei takaa valioitumist ainakaan vähäisel koekäyntimääräl.
Mul ei ole koiraa voisin ruveta vaik sudensuojelijaks susi ei valikoi kenen koiran se syö mut ihmiset haukkuvat usein
väärää puuta.
Vaik peuratki rauhoitettais ei siit mul haittaa olis.
Metsot on rauhoitettu montakymment vuot sitten ja niil on siivet mil lentävät sinne mis on hyvät olosuhteet niil ja paljon
kavereit.
Susien suojelijat taitavat olla niit joil ittel ei ole koirii eikä kotieläimii,voi olla ettei niil ole lapsiikaan.
Silloin sopii sananlasku et vahinkonilo on suurin ilo mitä silloin voi olla