Järjestön puheenjohtaja 2016

[Tapio Rantanen]

Perusteellisesti asiaa mietittyäni ilmoitan harkitsevani vakavasti ryhtymistä Suomen Ajokoirajärjestön hallituksen puheenjohtajaehdokkaaksi vuosikokouksessa 2016.
Myöhemmissä päivityksissä julkaisen tavoitteeni/ohjelmani SAJ:n ajanmukaistamiseksi.
Kuten olen luvannut, lopullisen päätökseni ehdokkaaksi asettumisestani ilmoitan helmikuun loppuun mennessä. Lämmin kiitos kannattajilleni luottamuksesta.
Seuraava päivitykseni sisältää henkilökuvan.

[Jorma Pirnes]

Hyvä!!

[Jouni Leppänen]

Se on hyvä, että on yritystä. Kannattaa aloittaa puheenjohtajakampanja Etelä-Pohjanmaalta, esim. Mööpeliajot on hyvä paikka, koska siellä on ajokoiraharrastajia ympäri maata.

[kalevi rytky]

Kyllähän ne lehmätkin lentäis, jos niillä olisi siivet

[Tapio Rantanen]

Viitaten yo avaukseeni, oheistan vapaamuotoisen CV:i.
Se mitä on tehty, on historiaa, mutta antanee pohjaa päätöksenteolle. Paljon tärkeämpää on se miten nähdään tulevaisuus ja mitä ollaan valmiit sen hyväksi tekemään.

Olen 60 v. täyttänyt, Mäntsälässä asuva, eläkkeellä oleva mies. Taloudessa on vaimo ja kolme koiraa.
Kolme aikuista lastani, asuvat omissa talouksissaan. Koulutukseltani olen koneteknikko. Olen KEAJ-ylituomari. AJOK, KEAJ, KAER, LTE-koetoimitsija ja kehäsihteeri.
Työhistoriaani on aina leimannut tulosvastuu. Ensin palkollisena mm. 17 vuotta Ensto-Tools OY:ä projektipäällikkönä ja viimeiseksi yli 12 v. yksityisyrittäjänä.
Olen Uudenmaan Ajokoirayhdistyksen perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja.
Uudenmaan Kennelpiirin hallituksessa olin 17 vuotta. Tästä 10 vuotta toimin piirin puheenjohtajana.
SKL:n valtuustossa olin yli 16 vuotta, joista varsinaisena jäsenenä lähes 9 vuotta.
SKL:n aluekouluttajana toimin 13 vuotta. Tämä oli minulle merkittävää aikaa. Koetoimitsija I- ja ylituomarin peruskurssin kouluttajana olen toiminut näiden kurssien alusta lähtien. Järjestin useita kasvattajanperus- ja jatkokursseja. Näiden myötä pääsin kuulemaan useita eri jalostustieteen ammattilaisia.
Vaikka luokittelen itseni koiran kuluttajaksi, luulen saaneeni näiden koulutusten kautta jonkinlaisen peruskäsityksen koiranjalostuksesta.
Lähes kahdeksan vuotta toimin Ajokoiramies-lehden etelä-lohkon kirjeenvaihtaja ja julkaisutoimikunnan jäsenenä.
Sain kunnian omistaa Etelä-Suomen ensimmäisen K-KVA:n, jolla kilpailin kaksi kertaa Kettu-Kilvassa. Veljeni kipparoiman KVA Kinan puoliomistajana pääsin kurkistelemaan myös Kilpaan kahtena eri vuonna.
Olen toiminut molempien Uudellamaalla järjestettyjen Kettu-Kilpa otteluiden järjestelytoimikunnan pj:a.
Mainittakoon vielä näyttelypuolelta Mäntsälän Kaikkien rotujen näyttelyn perustaminen ja pitkäaikainen pj:s.
Kylän nuorisoseuralla tuli myös taannoin puuhailtua, mm. pj:a useita vuosia, harrastajanäyttelijänä pari vuosikymmentä. Tulipa siinä kouluttauduttua harrastajateatteri ohjaajaksikin.
10 vuotta toimin vetäjänä ns:n vaellusporukassa. Kerran vuodessa kuljimme bussilla lappiin jossa vaellettiin eri reittejä 50-70 km/retki. Osallistujia oli 30-40 hlöä/retki , iältään 7-70 vuotiaita.
Nuorena miehenä tuli harrastettua haulikkoammuntaa sen verran, että hyllyssä komeilee useampi SM-mitali, jopa yksi kultainen.
Tämän hetken aktiviteetteihin kuuluu toiminta LC Mäntsälän Nelosväylän jäsenenä. Olen myös aloittanut lasten Eräkerho-toiminnan huhtikuussa. Käynnissä kaksi eri kerhoa, joissa n. 15 lasta/kerho.
Kuten alussa totesin, tärkeintä on selvittää mitä aiotaan tulevaisuudessa tehdä.
Seuraavassa päivityksessä aloitan ohjelmani esittelyn SAJ:n ajanmukaistamiseksi .

[kalevi rytky]

Taitaa olla ainutlaatuinen tilanne SAJ:n historiassa ainakin minun muistini mukaan, että jäsenistöstä löytyy niin omahyväinen ja itsekäs ihminen joka kokee itsensä niin ainutlaatuiseksi, että itse ilmoittaa päättäneensä ruveta SAJ:n hallituksen puheenjohtaja ehdokkaaksi. Kansan kielellä tämäntyyppisiä henkilöitä kutsutaan "pyrkyreiksi" heiltä ei yleensä onnistu asioiden hoito joissa vähääkään vaaditaan yhteishenkeä, vaikka ansioluettolo olisi niinkin pitka, että ikää kertyisi 150 vuotta.

[Tapio Rantanen]

Harrastusmaailmassa en ole koskaan itseäni mihinkään tehtävään ehdottanut - sellainen menettely ei kuulu toimintatapoihini nyt eikä tulevaisuudessa. Arvostamani SAJ:n jäsenet ovat pyytäneet minua asettumaan puheenjohtajaehdokkaaksi. Tähän pyyntöön olen nyt vastaamassa.
Varsinaisesta esityksestä ei kannata olla huolissaan, se tulee, kun sen aika on (vuosikokous). Silloin ei vain ole enää mahdollista seikkaperäisesti esitellä miten ja mihin ehdokas Tapio Rantanen aikoo SAJ-nimistä ”laivaa” ohjailla jos tulee valituksi. Nykytekniikka tarjoaa meille erinomaisen välineen keskeisten teemojen esittelyyn, jolloin vuosikokouksen kohdassa ”hallituksen puheenjohtajan valinta” päästään tekemään todellinen valinta, kun ehdokkaat ovat avoimesti teemansa etukäteen esitelleet.

[kalevi rytky]

Mitäpä tuossa vänkäät kun on kaikkien luettavissa, että itte esittelet ittiäs SAJ:N hallituksen puheenjohtajaksi ei kukaan muu Kerkiäthän tuota vielä palkata jonkun uskalliaan esittään itteäs vuosokokouksessa SAJ:n hallituksen puheenjohtajaksi jos ei mielesi kerkiä muuttua. Sinulla kun mieli näkyy ailahtelevan. Keväällä vakuuttelit näillä palstoilla, että et pyri mihinkään SAJ:N toimiin Sekin on vielä hyvin muistissa ja vieläkin luettavissa näiltä palstoilta.
Tapio Rantaselle vielä tiedoksi; SAJ:n jäsenistö vuosikokouksessa kääntää "laivan" kurssia, jos on tarpeen. Et sinä vaikka tulisitkin valituksi, joka on hyvin epätoden näköistä.

[Tapio Rantanen]

Hyvä ajokoiraväki.
Viitaten aiempiin päivityksiini, koskien SAJ:n hallituksen puheenjohtaja 2016 ehdokkuutta, esitän tavoitteinani mm:
- SAJ:n kokonaisvaltainen ajanmukaistaminen, uudistaminen asteittain.
- Ajokoiraharrastuksen ylläpito ja edelleen kehittäminen osana korkeatasoista suomalaista eräkulttuuria.
- SAJ:n johtava asema suurimpana, nykyaikaisena ja arvostettuna rotujärjestönä Suomen kenneltoimintakentässä.
Tämä on mahdollista vain vastaavasti ajattelevien ja innokkaiden jäsenten myötävaikutuksella, laajalla kannatuksella sekä ennen kaikkea osallistumisella mittavaan urakkaan. Jokainen uudistus vaatii ensin selvitystyön ja tähän perustuvan jämäkän päätöksen teon hallituksessa ja tarvittaessa vuosikokouksissa.
Johtamiskulttuurina aito, jäseniä palveleva avoimuus, joka koskee paitsi hallituksen, niin myös kaikkea järjestön toiminnassa. (Huomioiden lain- ja asetusten määräykset yksilönsuojasta).
Keinoina em. tavoitteen saavuttamiseksi ovat, hallinnon ajanmukaistaminen, julkisuuskuvan uudistaminen, toiminta-strategian määrittäminen vähintään viideksi vuodeksi eteenpäin. (Tarkoittaa yhteisesti hyväksyttyjen tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävien keinojen ja menetelmien määrittämistä) ja
Suomenajokoira-rodun tilan ja varsinaisen kenneltoiminnan päivitys. (Jälkimmäisellä viittaan nykyisten sääntöjen kohtaan; ”kehittää ja valvoo ajokoetoimintaa ja suomenajokoirien ulkomuodon
arvostelua”). Koulutuksella on keskeinen merkitys uudistusten jalkauttamisessa kentälle.
Onnistuminen em. uudistamisessa johtaa ajokoiraharrastuksen arvostuksen kohoamiseen ja sitä kautta jäsenkadon pysähtymiseen ja kääntymiseen kasvuun.
Jatkossa avaan esittämiäni pääkohtia yksityiskohtaisemmin.

[Tapio Rantanen]

Hyvä ajokoiraväki!
Viittaan edelleen aiempiin päivityksiini, koskien mahdollista SAJ:n hallituksen puheenjohtaja 2016 ehdokkuuttani.
Lämpimät kiitokset Teille, jotka olette näkemyksiäni julkisesti kannattaneet. Kiitokset myös näkemyksiäni asiallisesti kritisoineille. Aika näyttää miten asiat etenevät.
Seuraavana muutamia tekijöitä, joita pidän tärkeimpinä pj:n asennetekijöinä; avoimuus, valmius hyväksyä muutoksia ja etsiä kompromisseja, aloitteellisuus, vastuunkantokyky, pyrkimys uuden tuottamiseen sekä kyvyn hahmottaa tulevia tarpeita harrastuskentässä.
Muuttuvassa ja läpinäkyvässä toimintaympäristössä kommunikaatiotaidot ja -kyky nousevat tärkeiksi tekijöiksi. Näillä on hyvin tärkeä merkitys jäsenistön innostamisessa ja aktivoimisessa.
Entistä tarkemmin on mietittävä, miltä harrastuksemme näyttää ulospäin.
Erikoisesti nostan esiin läpinäkyvyyden l. avoimuuden. Tämä lopettaa/estää tehokkaasti järjestötoiminnassa haitalliset sisäpiirit ja ”kuppikunnat”.
Esitän mahdollisimman yksinkertaisesti ohjelmani, jonka tarkoituksena on ajokoiraharrastuksen laadukas ylläpito, kehittäminen, jäsenkadon pysäyttäminen ja sen kääntäminen uuteen nousuun. Tavoitteena menestyvä järjestö, jonka toimintaan halutaan osallistua ja kuulua.
1. Järjestön hallinnon uudistaminen. Aloitettava sääntöuudistuksella; nimetään 3-4 asiasta innostuneen ja riittävän kokemuksen omaavan hlön ryhmä valmistelemaan sellaista sääntömuutosesitystä, joka on hyväksyttävissä v. 2017 vuosikokouksessa! Tärkeimpänä hallituksen jäsenten valintakriteerien ja jäsenmäärän uudistaminen.
2. Suunnitellaan järjestölle selkeät tavoitteet vähintään viideksi vuodeksi eteenpäin sekä strategia sen toteuttamiseksi. Tämäkin vuosikokouksen hyväksyttäväksi 2017 tai 2018.
Nämä yhdessä sisältävät luonnollisesti myös järkevän taloussuunnittelun, sekä mahdollistavat aivan uudenlaisen julkisuuskuvan rakentamisen Suomen ajokoirajärjestölle.
3. Aloitetaan uudenlainen yhteistyö muiden metsästyskoirarotujärjestöjen ja SKL:n kanssa. Yhteistyö jonka päätavoite on vastaaminen nykyiseen susipolitiikkaan! Lisäksi voidaan selvittää yhdessä muitakin metsästyskoiraharrastajia kiusaavia haittoja (esim. nenäpunkki).
4. Selvitetään valittavan asiantuntijatyöryhmän toimesta todellinen Suomenajokoirarodun tila tänään. Samalla kartoitetaan perusteellisesti Suomenajokoirarodun tulevaisuuden mahdollisuudet ja uhkakuvat. Nämä yhdessä antavat vankan pohjan päivittä jalostuksen tavoiteohjelma sekä v. 2018 umpeutuva perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma (PEVISA).
5. Huolehditaan Ajokoiramies-lehden kehitys jäsenistöä palvelevana, valitsemalla lehdelle hallituksen ulkopuolinen päätoimittaja (mielellään journalisti).
Luonnollisesti yksin ei kenenkään ole missään organisaatiossa mahdollista saada tällaisia uudistuksia aikaan, siihen tarvitaan enemmistön voimakas- ja laaja tahtotila jäsenistön taholta.
Tärkeää sen sijaan on kaikkien tietää mihin yksi ihminen pyrkii, jos hän sattuu olemaan suomalaisen järjestön puheenjohtaja tai sellaiseksi pyrkimässä!
Erinomaista ajokoiravuotta kaikille lukijoilleni.
Vastaan mielelläni asiallisiin kysymyksiin.

[Tapio Rantanen]

Vastaan julkisesti kysymykseen mitä tarkoitan "jäsenkadolla".
SAJ on menettänyt viime vuodet jäseniä n. 3% netto vähennyksenä/vuosi. Jäsenmäärä on pudonnut 10500:a tämänhetkiseen n. 8400 muutamassa vuodessa. Tässä tilastossa SAJ on valitettavasti kirkkaasti kärkipaikalla verraten muihin metsästyskoirarotujärjestöihin, joissa ei tällaista negaiivistä kehitystä ole havaittavissa! Syy ei ole jäseneksi liittymisessä , vaan jo olevat jäsenet jättävät jäsenmaksunsa maksamatta. Perälauta vuotaa! Miksi?

[Kalevi Vänskä]

Syy ei ole jäseneksi liittymisessä , vaan jo olevat jäsenet jättävät jäsenmaksunsa maksamatta. Perälauta vuotaa! Miksi?

Parhaat/oikeat vastaukset kuullaan niiltä, jotka on jättänyt maksunsa maksamatta. Maksaneitten vastaukset ovat arvailua/oletuksia.

[aimo koskinen]

Jos jätetään vaalipuheet ja -lupaukset omaan sarjaansa, niin syyt jäsenkatoon löytyy ajokoiraharrastuksen vähenemisestä. Esim. wikipediasta voit lukea:" Suomenajokoira on pitkään ollut Suomen yleisin koirarotu. 1980- ja 90-luvuilla niitä rekisteröitiin vuosittain Suomessa noin 3 500 - 4 000 kappaletta. 2000-luvulla rekisteröintien määrä on laskenut noin 2 000 vuosittaisen rekisteröinnin tuntumaan. Kehitys johtunee pääasiassa maaseudulla asuvien metsästäjien ja koiraharrastajien määrän vähenemisestä sekä siitä, että jänisjahti on jonkun verran jäänyt hirvieläinten metsästyksen varjoon."
Tämäkin tieto on vanhaa, koska rekisteröintien määrä on n.1500/vuosi. Kotimaisten pystykorvien järjestössä taitaa olla <7000 jäsentä ja harmaiden vastaavassa n. 7500. Molempien "reviirillä" rekisteröidään koiria isoa ajavia enemmän: kotimaisia pystykorvia n.1800/vuosi ja harmaita n. 2500/vuosi. Pelkkä jäniksen ajattaminen ei tämän ajan nuoria riittävästi kiinnosta. Petopuolella riittää vielä harrastajia, joista voisi jäsenmääräkin kasvaa riittävällä huomioinnilla.

[Kalevi Vänskä]

Pentueet 1.1.2015-19.11.2015 (249 pentuetta, 1595 pentua)

Suomenajokoira

Pentueet 1.1.2015-16.11.2015 (155 pentuetta, 605 pentua)

Suomenpystykorva

Pentueet 1.1.2015-19.11.2015 (109 pentuetta, 671 pentua)

Karjalankarhukoira

Pentueet 1.1.2015-12.11.2015 (232 pentuetta, 1591 pentua)

Jämtlannin pystykorva

Pentueet 1.1.2015-18.11.2015 (167 pentuetta, 798 pentua)

Harmaa norjanhirvikoira

Pentueet 1.1.2015-16.9.2015 (19 pentuetta, 154 pentua)

Amerikan kettukoira

Pentueet 1.1.2015-13.10.2015 (36 pentuetta, 210 pentua)

Dreeveri

Eiköhän ne nuissa roduissa ole suurin osa metsästäjistä ja niiden koirista. Loput harrastajat ovat siirtyneet joko agility -harrastajiksi tai vanhemmat ottaneet seurakoiran, että tulee lähdettyä lenkille sieltä kerrostalokaksiosta... vaikea saada järjestön jäsenmäärää kasvatettua... entisetkin "lyö hanskat tiskiin" tiukentuvien aselakien ja nykyisen susien suojelun takia.

[Jussi Kaltiainen]

Vastaan julkisesti kysymykseen mitä tarkoitan "jäsenkadolla".
SAJ on menettänyt viime vuodet jäseniä n. 3% netto vähennyksenä/vuosi. Jäsenmäärä on pudonnut 10500:a tämänhetkiseen n. 8400 muutamassa vuodessa. Tässä tilastossa SAJ on valitettavasti kirkkaasti kärkipaikalla verraten muihin metsästyskoirarotujärjestöihin, joissa ei tällaista negaiivistä kehitystä ole havaittavissa! Syy ei ole jäseneksi liittymisessä , vaan jo olevat jäsenet jättävät jäsenmaksunsa maksamatta. Perälauta vuotaa! Miksi?

Mielestäni on normaalia että, ihminen vanhettuaan joutuu lopettamaan harrastuksen ja samalla jää joutavat jäsenmaksutkin maksamatta. Näiden tilalle meidän pitäisi saada uusia harrastajia ja niistä jäseniä. Omat ja kavereiden kokemukset harrastuksen aloittamiseen hankaluuteen ovat:
-Metsästys seurojen nuiva suhtautuminen maattomien jäsenhakemuksiin. Ei ole helppoa päästä kohtuullisen matkan päässä olevaan seuraan, jossa olisi hyvät ajatusmaastot.
-Susitilanne
-Koiran pidon vaiva osakkeessa, olisi hyvä olla omakotitalo tarhoineen. (kaupunkilaistuminen)
-Touhu on melkoisen aikaa vievä elämäntapa, ei välttämättä sovi enää nyky kaupunkilaiselle perheen isälle tai äidille, jos harrastukseen ei saa innostettua koko perhettä.

Näin täällä Joensuussa päin...