Kirjoittaja Reporetku päivämäärä Ma Elo 07, 2006 9:21 am
Itse kun aloittelin nuorena pojankossina näitä ajokoiratouhuja joskus -70 luvulla, niin ajokokeissa kyllä hieman ihmetytti tuo antelias viinan käyttö. Ei siinä mitään, helpolla antautui homman vietäväksi ja kieltämättä itsekin tuli oltua joskus koepaikalla muuta kuin rattikunnossa. Ajattelin kuitenkin, ettei tuon viinan tuominen ole suinkaan pakollista ja näin jotkut koiranohjaajat menettelivätkin, eikä se omalla kohdallani ainakaan mitän arvosteluihin vaikuttanut.
Olipa sitten eräs kerta kun menin oman koiran kanssa kokeisiin. En ollut varannut mitään "lämmikettä" matkaan (en ollut aiemminkaan, enkä varsinkaan tuon jälkeen). Oli varsin kirpakka talvikeli ja tunnettu juoppo ryhmätuomari rupesi heti alkuunsa kinuamaan lämmikettä. Kun sitä ei ollut, niin hän kaivoi repustaan oman pullon ja siirtyi sivummalle sitä naukkailemaan. Minä toisen tuomarin kanssa seurasimme koiran työskentelyä ja koira saikin mukavasti ajominuutteja kasaan(muistaakseni toista sataa). Erän päätyttyä kun tapasimme humaltuneen ryhmätuomarin, niin hän ilmoitti, että huono oli koira, kun ei saanut tällä kelillä jänistä edes ylös. Ei uskonut sitten millään, että koira oli ajellut ihan siinä vieressä. Onneksi oli ylituomari mies paikallaan ja uskoi minua ja "aputuomaria" ja hyväksyi koiran suorituksen.
Meni oikeastaan jo aika varhaisessa vaiheessa mielenkiinto koko jäniskoetouhuun osittain tuon ryyppäämisen takia. Muutenkin rupesi tuo kettu vetämään enemmän puoleensa. Kettukokeissa mielestäni oli varsinkin alkuaikoina selvästi parempi henki, osittain sen takia, ettei siellä juurikaan käytetty viinaa. Kaikkien pääsääntöisesti piti olla ajokuntoisia ja muutenkin hommassa oli enemmän "pyynnin makua". Poikkeus kuitenkin silloin tällöin vahvisti säännön, varsinkin kun homma laajeni ja vanhoja vannoutuneita jänismiehiä (niin tuomareita kuin koiranohjaajiakin) alkoi tulla touhuun mukaan.