"jalostus valinnat"

[kalevi rytky]

Katsellessani toteutettuja yhdistelmiä tulee väkisinkin mieleen, että onkohan riittävästi paneuduttu ko. yhdistelmien taustoihin kun suunnitellaan koiran pennuttamista? Mielestäni tulisi ensi töiksi selvittää koiran taustat usean sukupolven taakse mitä perimässä olevia ongelmia suvussa ilmenee. Vain perehtymällä koiran taustoihin voi välttää tekemästä esim. linjasiitosta koiriin, joissa näitä samoja ei-toivottuja ominaisuuksia ilmenee esim. sairauksien muodossa. Koiran "ilmiasu" ja blup-indeksit eivät kerro koiran todellisesta perimästä juuri mitään eivätkä korvaa sitä tietoa mikä on kokemuksen kautta julkitullut. Asenteet koirien sairauksien ja kielteisten ominaisuuksien suhteen tulisi muuttua selvästi avoimemmaksi, ja asettaa rodun tulevaisuus omien tavoitteiden edelle. Koiraa, jonka taustoista ei löydy jotain sanomista ei varmasti olekaan; sen vuoksi suvun tuntemus mahdollisimman pitkälle on tärkeä, ettei tietämättä tehtäisi linjasiitosta koiriin, joissa ilmenee samat ongelmat ja sairaudet. Jalostustoimikunnalle pitkä miinus nykyisestä salailukulttuurista, jota jalostustoimikunta itse ruokkii vetoamalla kuluttajasuojalakiin ja pyrkii kiinnittämään harrastajien huomion epäolennaisiin laskennallisiin jalostusarvoihin, joilla ei ole juuri mitään annettavaa koiran jalostukselle.

Saisikohan tästä aiheesta asiallista keskustelun aikaiseksi ja kokeneiden kasvattajien mielipiteitä ja kokemuksia esille palvelemaan tulevia "jalostus"valintoja.

[Tapani Mikkola]

Itse en ole koskaan omistanut narttua, millä olisi voinut pentuja tehdä, pari narttua on ollut, mutta huonoja, muut kolleja.

Muutama sana vanhoista ajoista.
Kujalan Kallen Palluksen Pele oli hyvä koira, ja hyvähaukkuinen. Palander tietysti mainittakoon toisena omistajana, mutta Kalle se työn teki.
itse olen kuunnellut monen Pelen jälkeläisten ajoja, ja pidän keskivertoa parempana periyttäjänä omien kokemusten perusteella.Miinuspuolena Pele periytti huonoja tassuja, mikä se lääketieellinen nimi olikaan. Furunkuoosi tai sitten jotain muuta.
Mihin tämä suku on hukkunut?

Vikin alta tuli polttavahaukkuisia koiria, liiankin tulisia usein, mutta mukavia metsäkavereita. Koko oli yleensä ihannekorkeudessa, joskus allekin.
Itsellä oli yksi Vikin pojan, Raikun perilinen, emä oli Lepolan Mia.
Mia oli Jokolainen ja Raiku Vikiläinen.
Koira oli hyvä, mutta itsepäinen, jäi metsään eikä antanut kiinni, paras oli kolme vuorokautta, ei hyvä sekään, mutta mahdoton metsästysinto.
Sama Mia astutettiin Peleläisellä Ajurin Pilellä, ja tuli vieläkin metsäverisempiä, ei saanut niitäkään pois metsästä, kysykää vaikka Raimo Ungilta.

Yksi koirani oli Jokon pojasta Santusta, mutta sillä ei ollut riittävä metsästysinto, haukkukin oli huono.
Jotenkin on jäänyt mieleen, että Jokolaisten metsästysinto ei ollut Vikin jälkeläisten tasoa, kootkin liian rajoilla.

Nykyiseen koiraani on sekoittunut Vikin ja Jokon perimää, mutta jotenkin tuntuu, että ei se oikein edusta enää kumpaakaan injaa.
Metsästysinto on riittävä, hyvin käsiteltävissä, haukku on hyvä, ajonopeus kova.

Tilastoja katsomalla tulee esiin kaksoisvalio Tahti, eikös ole aika hyvä periyttäjä.
Voisiko sieltä jälkeläisistä tulla periyttäjiä?
Koivukulman koiratkin huippusukuisia, ja jälki näyttää hyvältä. Pauli on onnistunut valinnoissaan.
Mäenpään Anttikin on tainnut taas päästä asiaan, Kyrönperällä taas hyvä narttu. Krissse taisi olla.
Antilta oli minullakin koira joka oli prihan Rikistä ja Kyrönperän Mantasta.
Valitettavasti liian tiukka ja lonkat D.
Tässä taustalla piilee Poku, josta näitä lonkkavikaisia tullut pilvin pimein.
Enää en ottaisi koiraa jossa Poku komeilee sukutaulussa, vaikka vähän kauempanakin.

[Eino Niemelä]

Tahdilla taisi olla 115 jälkeläisestä 8 kva ja Puistorinteen Santulla 96 jälkeläisestä 15 kva ja onhan niitä periyttäjiä,mutta se on kyllä niinkin kaikki vaikuttaa kaikkeen,ja samoja tasapuolisia edellytyksiä ei vaan voi koirilla olla,mutta yksi on varmaan hyvä muistaa huonolla nartulla ei kannatte pentuja tehdä.Nykysuomenajokoirat on vaan jo niin toistensa sukulaisia kun taakse päin mennään vaikka 8 polveen,neljännessä sukuprosentin voi saada nollaan,mutta sen jälkeen on hankalaa,mutta onhan noit suuria ajokoirarotuja muitakin ja voi välillä käyttää niitäkin jos ja KUN nämä alkaa olla sisaria keskenään kaikki .

[Eino Niemelä]

Ja myös Pikipuron Rokki periyttänyt 99 jälkeläistä ja 13 kva jälkeläistä.Mutta edelleen .vain hyvät nartut on avain johonkin

[vilajoki jouni]

Jälkiviisaus on helpompaa.
Nyt 2016 voidaan jotain urost käyttää niinkun esim 70 - 80 luvul käytettiin jotain urost.
Aikaa on kulunu 36 - 46 vuotta vuonna 2052 -2062 osataan sanoo mitenpaljon tänävuonna
on väärii uroksii valikoitu.
Uroksil on niinpaljon jälkeläisii et väkisin on sukutaulus koirii mist toiset tykkää toiset ei
Olis parempi kun saatais ennakkoluuloi karsittuu .
Kattoin et Eestin ajokoira uros olis eri sukuinen kaikkien suomenajokoirienkans.
Niist vois saada hyvii mettäkoirii ja niit vois sit kokeiski käyttää kakkosluokan ajokoirana.
Usei ei ykköslaadus ja kakkoslaadus ei ole paljonkaan eroo.

[kalevi rytky]

Tahdilla taisi olla 115 jälkeläisestä 8 kva ja Puistorinteen Santulla 96 jälkeläisestä 15 kva ja onhan niitä periyttäjiä,mutta se on kyllä niinkin kaikki vaikuttaa kaikkeen,ja samoja tasapuolisia edellytyksiä ei vaan voi koirilla olla,mutta yksi on varmaan hyvä muistaa huonolla nartulla ei kannatte pentuja tehdä.Nykysuomenajokoirat on vaan jo niin toistensa sukulaisia kun taakse päin mennään vaikka 8 polveen,neljännessä sukuprosentin voi saada nollaan,mutta sen jälkeen on hankalaa,mutta onhan noit suuria ajokoirarotuja muitakin ja voi välillä käyttää niitäkin jos ja KUN nämä alkaa olla sisaria keskenään kaikki .

Keroppas Eino mitä muuta, kun valioituneiden koirien lukumäärän ja sukusiitos kertoimet näet ja tiedät mainitsemiesi koirien taustoista ?

[Eino Niemelä]

Onneksi en ole syntynyt täydelliseksi tarkistuslaskenta tuotti Tahdille 13kva jälkeläistä 115 jälkeläisestä toivottavast se nyt on lähempänä totuutta

[kalevi rytky]

Onneksi en ole syntynyt täydelliseksi tarkistuslaskenta tuotti Tahdille 13kva jälkeläistä 115 jälkeläisestä toivottavast se nyt on lähempänä totuutta

Johtuneeko vajavaisuudesta vaiko valikoivasta tiedonhalusta, kun keskityt vain valioituneiden koirien lukumääriin. Suosittelen perehtymään mainitsemiesi koirien taustoihin muiltakin osin.

[Eino Niemelä]

Niin mitäkö näen,minä näen ,että AINA vieraan koiran kanssa pitäs päästä metsään ja usemman kerran ,sitten minä kerron sulle mitä minä NÄIN ,ja kuuleekinhan sitä väkisellä jos saa ajon,ja kun kaikkia sukutaulun koiria et sinä enkä minä voi tietää,se alkaa mennä niin ,se koira joka sulla on katselun ja kuuntelun alla, siitä sitä pitää kiinni pitää,koska emme voi tietää mitä koirat kantaa sisällään sitä negatiivista,sillä KAIKISSA sitä jotain on mutta emme tiedä mitä,jos verikokeet ja kaikki testit otettaisi jokaisesta sukutaulun koirasta,niin voishan sitä enämpi tietää,mutta eipä muuten,joten rohkeasti vaan HYVÄLLÄ ja TERVEELLÄ nartulla pennuttaan,jos ei uskalla niin loppuu ajavat koirat,johan niitä lonkkia sentään mittaillaan ja ataksia testejä tehdään,ja metsässä löysyystestejä,mutta intotestiä niillä ei näy kokeissa,mutta käyn sen itse toteamassa koiran mukana metsässä.

[Eino Niemelä]

Eikö se olekkaan periyttäjän merkki jos jälkeläiset valioituu,minkähän takia niitä kokeita sitten pidetään

[vilajoki jouni]

Mä katson kuinkapaljon koira kokeis käy ,kun reeneis koirat ajaa melkein aina hyvän ykkösen.
Kokeis kun mennään sattuu usein huono tuuri eikä ykköst tulekkaan.
Parempi kun koiril olis aina seurantapanta mitä kaikki sais kattoo näkis koirilt ne parhaatki tulokset.
Jollei tutkal seurattuna olis epäilyksen mahdollisuuttakaan et koira virheit tekis melkein 100 p
saades ei pitäis salattavaa olla ,päinvastoin pitäis kaikil näyttää miten täydellinen koira on.
Hyväst koirast kytätään virheit kaikki sen varmast tietävät,mut mitä välii sil on jos kateelliset
arvostelevat koirii omal tyylil.

[Pentti Alhosaari]

Nykyisen suomenajokoiran "kivijalka" on jokolainen esihaku ja pokulainen lonkka, siihen vielä ripaus vikiläistä "ak:ta" ja vipulaista "viileää" luonnetta..niinpä meillä suokin harrastajilla on tällä hetkellä kohtalaisen terve, toimiva ja ajotaitoinen rotu . Varmin tae sille, että rodun saavutetut keskimääräiset ominaisuudet saadaan säilymään (siinäkin tavoitetta kerrakseen) käyttö- ja ulkomuodon suhteen, on se, että jalostukseen käytetään hyvät omat näytöt antaneita yksilöitä, kaksoisvalioita ja tulosvarmoja käyttövalioita etunenässä.

Jalostus on kokeilua, se ei ole "1+1=2"- matematiikkaa. Kokemuspohjainen tieto eri sukujen yhteensopivuudesta on osoittautunut arvokkaaksi taustatiedoksi silloin kun onnistuneita yhdistelmiä on suunniteltu ja toteutettu. Olen monissa jalostukseen liittyvissä kannanotoissani korostanut sekä uroksen että nartun omiin näyttöihin perustuvaa "yksilöjalostusta", sillä samassa pentueessa pentujen vanhempien perimä on sama, mutta pentujen omissa perintötekijäyhdistelmissä on eroja, mikä ilmenee vaihtelevuutena ulkomuoto- ja käyttöominaisuuksissa.

Joku tieten voisi kysäistä, että millä "henkseleillä" allekirjoittanut voi kirjoitella näistä asioista kun ei ole esimerkiksi kasvattanut yhtään pentuetta. Siihen voisin vastata, että näin sivusta asioita seuraten ei ehkä niin paljon jää "nokan varjoon" kuin itse käytännön jalostajilla .

[kalevi rytky]

Kun rotukirja on sulkeutunut ovat kaikki, myös Pentin hiukan "kurisuuttaan" mainitsemat ominaisuudet, tallennettu koiriemme ns. Geenipankkiin. Ainoa mitä jalostuksella voimme tehdä on karsia rodusta pois sen heikkoja ja ei-toivottuja ominaisuuksia. Tästä johtuen on tieto koiran puutteista, kielteisistä ominaisuuksista ja sairauksista jopa tärkeämpää kun positiiviset hyvät ominaisuudet. Rodulle toivottuja ominaisuuksia ei ole pyritty missään vaiheessa karsimaan rodusta, joten niiden voisi kuvitella säilyneen jopa kaikkien koiriemme geeniperimässä. Liiallinen kielteisten ominaisuuksien ja sairauksien esiintyminen on merkki tehottomasta karsinnasta. Siinäpä miettimistä kasvatustyössä; minkä ominaisuuksien säilyttämiseksi on valmis ottamaan riskin myös ei-toivottujen ominaisuuksien säilymisesta ja saamisesta kasvattiensa perimään. Karsintaa eli "jalostusta" ei voi tehdä jos ei tunne koirien taustoja ja niissä esiintyviä ominaisuuksia ja sairauksia riittävän pitkälle taaksepäin. Pelkkään koiran ilmiasuun ja yksilösuorituksiin tuijottaminen ei vie jalostusta eteenpäin.
Jalostustoimikunnan ajama suuntaus ei palvele jalostusta vaan on ns."paskkan lappamista" kädestä toiseen. Kun suoritamme karsintaa on väistämätöntä, että geenipooli pienenee ja sukusiitosaste nousee. Jalostustoimikunnan ajama touhu ei johda mihinkään - on vain sanan helinää harrastajien kustannuksilla.
Mielestäni jalostukseen käytettävän parin tulisi olla pitkälle samankaltainen ilmiasultaan niiden ominaisuuksien osalta joita halutaan vahvistaa. Yhdistelmä jossa on valittu täysin erityyppiset koirat ilmiasultaan ei tuota tulosta.

[Eino Niemelä]

Niin se on väistelemään jalostuksessa joutuu, huonosti ajavaa,huono intosta ja liian löysää,mutta selväähän se on, jossain vaiheessa joutuu käyttään muitakin isoja rotuja,että saa "sakeampaa" verta koira kantaan.negatiiviset asiat seuraa siinä sivussa,niistä ei eroon pääse,mutta hyvälle koiralle suotakoon jälkeläisiä,mutta vain hyvälle.

[kalevi rytky]

Niin se on väistelemään jalostuksessa joutuu, huonosti ajavaa,huono intosta ja liian löysää,mutta selväähän se on, jossain vaiheessa joutuu käyttään muitakin isoja rotuja,että saa "sakeampaa" verta koira kantaan.negatiiviset asiat seuraa siinä sivussa,niistä ei eroon pääse,mutta hyvälle koiralle suotakoon jälkeläisiä,mutta vain hyvälle.

Kaikella ystävyydellä Eino, ei ainakaan Sinun tyylillä ja opeilla kielteisistä ominaisuuksista ja sairauksiista eroon päästä se on varma.