Suomen Ajokoirajärjestö

en itsekkään kyllä hyväksy ajolöysyyttä enkä hakulöysyyttäkään mutta ei se kyllä vielä mittään ajolöysyyttä oo jos koira ajaa paluuperät molempiin suuntiin, pahempihan siinä on takajäläkeen ajo männessä ku ajaa paluuperän päähän siitä pitäs jo rangasta ankarasti ku ei tlljä että on tullu takasi.

Vaikka Kalevin kanssa joutuu joskus vääntään vähintään kovasti Niin allekirjoitan viimeisen viestin täysin,ja noi jonkun muun kirjoittama asia ,ei kai nyt herra jestas koiran haukkukynnyksellä ole mitään tekemistä innon kanssa sitä on koirassa enämpi tai vähempi oli löysä tai tiukka tai siltä väliltä.

Kun koira ajaa paluuperän päähän ja tulee haukkuen takaisin omia jälkiään on se selvä merkki ajolöysyydestä. Koira joka haukkuen ajaa palluuperän päästä omiajälkiään takaisin eikä huomaa ajettavan "syrjähyppyä" tulee pesälle asti samalla mölinällä. Rehti hyvä koira ei hauku koskaan paluuperää jälkiä edestakaisin.

kalevi rytky kirjoitti:Vähäinenkään ajolöysyys ei ole innon eikä ajotaidon mittari, vaan päinvastoin. Liiallinen herkkyys ja ajolöysyys ei ole puolusteltavissa mitenkään muuten, kun omanedun tavoittelulla.

Olen eri mieltä tuon ajotaidon osalta. Jos koiralla on hyvä ajotaito, niin ajolöysää ei tule vaikka koira olisi kuinka herkkä tahansa. Ajolöysyys on ajotaidon puutetta.

Ei p...... taasko minun on oltava Kalevin kanssa ja juuri samaa mieltä,ei kai tämä voi olla totta ,mutta siltä se kyllä näyttää jos Kalevi kirjoittaa sitä mitä tarkoittaa.

Mutta onko se ajolöysällä sitten ajotaidonpuutetta vai hermovika,luulen että sen päävika (arvostelukyvyn puutetta) kun se vaikka tietää että hukassa on ,mutta pitää silti haukkua,mutta niitä vain löytyy koiria joille 120 min on helppoa kauraa,eikä yhtään turhaa möläystä ,silti haukkua tulee kuin turkinhiasta,muttta se vaan on niin hyvä koira hallitsee ajohommat helposti ja rehellisesti,ja kun menee hukkaan ,se on juuri niin kauan hiljaa kun oikeasti pitää hiljaa ollakkin.

Ja jäi siitä yksi vielä pois ajolöysästä mitä se voi tehdä,jos jänis pyöräyttää ympyrän ajossa,niin ajolöysä koira voi "ajaa" sitä ympyrää useamman kerran,vaikka jänis jäi pois jo siitä eka kerralla ja vielä vauhdikkaasti,ja sehän voi jäädä esim.kokeissa huomaamatta,tällaisen sen sain kiinni kerran kun sattuin vahingossa jäämään siihen viereen seisoskeleen lumikelillä,koira veti ilman jänistä tuleen kolme kertaa ja reilulla vauhdilla ja hyvällä haukulla(aikainen koira),siihen päättyi leivän anto sille koiralle.Mutta on olemessa liian kovavauhtisia koiria ajolla ja ihan helkutin hyviä vielä muuten ,mutta 120 min äärimmäisen vaikea saavuttaa,kun vauhtia on liikaa osaamisesta se ei jää kiinni,mutta kokeneet tietää,mitä usein tapahtuu kun painetta on perässä liikaa,ja yksi tyyppi monien joukossa on myös lumitiukkuutta omaava koira,ei uskalla haukkua tarpeeksi ,onko sitten epävarma jos ajojälkiä on paljon,menee kyllä muuten oikein,ja seuraa jäljen varmasti,muttei anna ääntä tarpeeksi,kun puhtaalle lumelle menee jänis ääntä tulee taas varmasti,mutta paljaalla ajot onnistuu paremmin kun ääntä tulee reilummin,tällaisesta koirasta voi olla hankala löytää ajolöysyyttä.

Tarmo Leinonen kirjoitti::evil:

kalevi rytky kirjoitti:Vähäinenkään ajolöysyys ei ole innon eikä ajotaidon mittari, vaan päinvastoin. Liiallinen herkkyys ja ajolöysyys ei ole puolusteltavissa mitenkään muuten, kun omanedun tavoittelulla.

Olen eri mieltä tuon ajotaidon osalta. Jos koiralla on hyvä ajotaito, niin ajolöysää ei tule vaikka koira olisi kuinka herkkä tahansa. Ajolöysyys on ajotaidon puutetta.

Olen täysin samaamieltä Tarmon kanssa; ajolöysyys on liian herkän ja ajotaidottoman koiran ongelma.
Kirjoitin vissiin epäselvästi, kun mainitsin ettei "ajolöysyys ole ajotaidon merkki vaan päinvastoin"

Ei ajolöysyys ole ongelma Suomenajokoirissa vaan ajotaidon puute. On suuri houkutus käyttää jalostukseen jo liiankin herkkiä koiria, kun 70 % koiran tuloksista koostuu haukutuista minuuteista, herkkyyttä on paljon helpompi lisätä koiraan, kun parantaa ajotaitoa.
Ei kuitenkaan voi yleistää, että palkintotuomarit kääntävät selkänsä koirien todellisille virhrille. Kohdalleni ei ole sattunut koskaan koiran omistajaa joka olisi estänyt koiran arvostelua miltään osin ajokokeissa. En myöskään ymmärrä palkintotuomaria jonka kertomukset poikkeaa koepäivän tapahtumista ja koiran suorituksen arvostelusta. Ajokokeessa koiran suoritus tulee arvostella niin, ettei jälkikäteen tarvitse selitellä.

Ei se se tosiaan ennen ongelmaksi muodostunut,lähinnä tietää siitä kun ei niihin useinkaan silloin törmännyt,nyt saa olla saletti kilpaan asti tulee koiraa joilla haukku raikaa ,vaikka kuonon pitäis olla kiinni,,johtuu juuri tuosta minuuttien merkityksestä, ajolla rehellistä ajuria aion käytttää vastakappaleena vastakin,haulla voi hieman tulla kun ei vaan liikaa,ja ei se monellakaan nykykoirallla into päätä huimaa,mutta varmasti vielä riittävää löytyy tänne jalostuspuolellekkin joillekkin enämpi joillekkin vähemmän riippuen siitä mitkä on vaatimukset

Vaikka samalla lailla ajominuutit merkitsi ennenkin,vaan käytti visiin senajan koirat sitten ne oikein,kun kerran ajolöysyyttä tuli vähemmän esille Vähän liian tiukkaa tahto olla yleisesti,jossain se löyyskin on majaillut piilossa kun kerran nyt putkahtanut esille yleisesti tuolta tuloksista katsellen näytti näkyvän hyvin,vuodesta- 87 alkaa tulokset netissä näkymään,sieltä voi alkaa katseleen miten kehityskulku on suuntautunut tähänpäivään

eiköhän tuo ole ollut aina ongelma josta puhutaan, jo 70 luvulla kun kulin kokkeissa niin oli koiria joissa oli ajolöysyyttä ja hakulöysyyttä ja innon puutetta, ei ne koirat ole miksikään muuttuneet aina niitä soppii sekkaan joilla on tämmösiä ominaisuuksia eikä niitä kyllä koskaan saaha täyvellisesti pois, tämä pitää vain hyväksyä ja koettaa pittää itellä koirat jotka ois kutakuinkin rehellisiä, yksi asia mikä on tärkeä on myös että koiran pitää olla täysin terve ja hyväkuntoinen, jos koiralla on jotain vaivoja eikä kuntoakaan ole tarpeeksi niin arvostelukyky heikkenee ja silloin koira tekee virheitä, moni koiranomistaja ei edes tunnista että koirassa on jotain vialla vaan vie vain mehtään ja mannailee ettei pelloa, jos koira toiminut hyvin niin ei se yht äkkiä herkiä pelloamasta vaan kyllä sillä on silloin on aina jokin vika. Mulla on itellä ollu melkein kaikki koirat parempia ajamaan sulalla ku lumella, silloin jänikset käyttävät paljon enemmän teitä ku lumikelillä, esim viime syksynä tuo mira ajoi silloin kun oli jessen mieskin täällä metillä yli kolome tuntia jänistä joka käytti tietä yli kaks tuntia tästä ajasta, sitten otin kiinni ku oli menossa kylleä kohi ja joku sekarotunen koira tul ajjoon mukkaan, tässä ajossa tul yli 26 km mittariin, nykyään on ehkä enemmän hyviä lumiajureita kuin ennen, johtuneeko siitä että jälkitarkkuus ajoissa paljon lisääntynyt ennen koirat saattoivat ajaa kkymmeniä metrejä sivussa ja oikoivat paljon mutta nykyään harvoin on enää ilimasta ajavia, tarkoitan että joka koirahan ilimasta ajaa ku on tuntumassa mutta 70-80 luvulla oli koiria paljon jotka ajoivat ilimasta 5-10 minuutin jäljenkin.

Tämä lienee totta ilmavainuisia ajolla oli ennen enämpi,siis käyttivät usein ja melko pitkään ,nykyään ei vastaan ole paljon tullut, haulla muutamia,ainakin silloin tällöin kun keli suosii on ilmahakua ilmennyt,jokainenhan on omaa mieltä menneistä ja nykyisistä,mutta en kyllä nykyisistä löydä sellaista intotasoa mitä oli usealla menneillä koiralla, otti mistä otti,tai sitten minulla oli vain hyvä tuuri sen suhteen,silloin oli hyvin usein paksun lumen talvet sisämaassa,eikä sellaisissa paikoissa laiskalle tee mitään,joten hautaan laiskat joutu,jos niitä näkyi,mutta sen takia ainakin itse olen hautaan laittanut vasta näitä uudempia versioita,ajolöysyyden suhteen sama homma,näin ainakin itsellä ollut.ja aina kun vanhempaa konkaria jututtaa ,ne puhuu entisaikojen himuintosista,tuskin ne nyt ihan iltikseen valehtelee,kun niin useat niistä kertoo.Ja itsekkin kokenut

Ennen vanhaan naurettiin eräälle matalajalkaiselle ajavalle koiralle, että ei tarvinnut kuin tehdä sauvalla lumeen jäniksen jäkikuvio niin ajo alkoi siitä.
Onko ajokoiran herkkyys lumella lisääntynyt, ettei käy samalla tavalla?
Mielestäni on harmi, jos myös ilmavainua käyttävät koirat on jalostumassa pois koirakannastamme. Sopivasti imavainuista koiraa on hieno kuunnella, vaikka niitä kilometrejä
tahtoo tulla reilusti verrattuna jälkitarkkaan ajuriin. Vaikeudet lisääntyy tietysti kilometrien myötä.
Ymmärsinkö Pauli oikein , että tykkäät enempi ilmasta ajavasta. Vaikuttaako jalostusvalintoihisi ajetut kilometrit, jos haukutut minuutit on samat. Edellyttää tietysti,
että kilometrit on tiedossa. Vai onko sillä mitään merkitystä.

Paulilla on nyt niin hyviä koiria, että seuraava polvi on vaarassa kehittyä huonommaksi - ovat sitten herkempiä tai tiukempia.

Tuossa takajälkeen ajossa taitaa olla semmoinenkin oppi, että jos koira siirtyy 3 - 15 m päähän ajourasta hakkeen seuraavaa tassun jälkeä ajouran vierestä, niin ei tule turhaa haukkua. Jos ravaa ajouraa eestaas, niin helposti lähtee äänikin. Hyvä koira rengastaa ensin suppeammin ja sitten laajentaa. Osaa vielä vauhdinkin säätää sopivaksi, jos ei tahdo jälkeä heti löytyä. Nykyisin näkee sulan kelin ajossa tutkalla, toimiiko koira rengastaen fiksusti.

Jorma Suuronen kirjoitti:Ennen vanhaan naurettiin eräälle matalajalkaiselle ajavalle koiralle, että ei tarvinnut kuin tehdä sauvalla lumeen jäniksen jäkikuvio niin ajo alkoi siitä.
Onko ajokoiran herkkyys lumella lisääntynyt, ettei käy samalla tavalla?
Mielestäni on harmi, jos myös ilmavainua käyttävät koirat on jalostumassa pois koirakannastamme. Sopivasti imavainuista koiraa on hieno kuunnella, vaikka niitä kilometrejä
tahtoo tulla reilusti verrattuna jälkitarkkaan ajuriin. Vaikeudet lisääntyy tietysti kilometrien myötä.
Ymmärsinkö Pauli oikein , että tykkäät enempi ilmasta ajavasta. Vaikuttaako jalostusvalintoihisi ajetut kilometrit, jos haukutut minuutit on samat. Edellyttää tietysti,
että kilometrit on tiedossa. Vai onko sillä mitään merkitystä.

ajotyylejä on niin erilaisia että vaikea sanoa mutta kyllä tykkään jos koira liikuttaa jänistä hiukan keskivertoa nopeammin ja käyttää ilimavainua mutta tärkeänä pidän myös sitä että koira osaa huonossa paikassa pudottaa nopeuden pois ja puottaa nokan moahan ja toinen asia mitä arvostan on se ettei koira lähe hortoilee hukkapaikalta vaan pysyy siinä, nykyään paljon koiria joilta kohta hukkapaikkakin hukassa, mulla oli kaija niminen koira jota oli kyllä hieno kuunnella kun päästi ilimasta ja oli yleensä lähellä ajettavaa mutta osasi kyllä heti lennosta pudottaa nokan maahan, tälläisen koiran on vaan oltava vielä normaalia parempi ajuri ja normaalia paremmalla innolla varustettu kun kilometrejä tulee paljon ja ongelmaksi tulee myös runsaat kiinniotot kun käy kokeissa, harmi on kyllä kun koko aijan näyttää nuo ilimavainu koirat vähenevän