Suomen Ajokoirajärjestö

Eino Niemelä kirjoitti:Tämä lienee totta ilmavainuisia ajolla oli ennen enämpi,siis käyttivät usein ja melko pitkään ,nykyään ei vastaan ole paljon tullut, haulla muutamia,ainakin silloin tällöin kun keli suosii on ilmahakua ilmennyt,jokainenhan on omaa mieltä menneistä ja nykyisistä,mutta en kyllä nykyisistä löydä sellaista intotasoa mitä oli usealla menneillä koiralla, otti mistä otti,tai sitten minulla oli vain hyvä tuuri sen suhteen,silloin oli hyvin usein paksun lumen talvet sisämaassa,eikä sellaisissa paikoissa laiskalle tee mitään,joten hautaan laiskat joutu,jos niitä näkyi,mutta sen takia ainakin itse olen hautaan laittanut vasta näitä uudempia versioita,ajolöysyyden suhteen sama homma,näin ainakin itsellä ollut.ja aina kun vanhempaa konkaria jututtaa ,ne puhuu entisaikojen himuintosista,tuskin ne nyt ihan iltikseen valehtelee,kun niin useat niistä kertoo.Ja itsekkin kokenut

Ilmavainuset loppuu jos koiran tarttee metrilleen jälkeepitkin mennä ettei tule miinuksii ajolöysyydest.
Jos kohdas 56 on useampi näköhavainto ajettavast kohtaan 53 on vaikea laittaa et täysin ilmavainuinen .
Ennen taidettiin osata arvostella ilmavainuisen ajoo ,siint ei taidettu heti miinuksii antaa jos vähän meni jäljensivust.

Niin monta mieltä kun on miestäkin. Kun lukee näitä juttuja niin on aivan selvää ettei koskaan päästä yhtenäiseen arvosteluun kokeissa, on se niin kirjavaa noi tulkinnat selvistä asioista. Entistä enempi pistää arveluttamaan koirien tulokset vuosikirjassa?

Olen seurannut koe-kausien aikana paljon koiria, varmasti keskimäärästä enemmän. Valitettavasti liian usein, kun menee koemaastoon kuunteleen koiraa ei tule mieleenkään että sielä ajaisi Suomenajokoira jänistä, vaikka kyseisessä maastossa olisi valio koira työssään. Suomenajokoirilta on katoamassa sointuva ja kertova rodunomainen haukku, lyhyet tilskuttavat "rakkikoiramaiset" haukut ovat liian yleisiä ja niille annetaa jopa 7 haukkunumeroiksi. Vastaavasti hyvähaukkuisille koirille ei tohdita antaa 8 enempää haukkunumeroksi. Liian harvassa on myös sujuva-ajoiset koirat, jotka ajavat ajettavaa hyvästä tuntumasta puolesta minuutista kolmeen minuuttiin. Hyvä ajon etenevyys, hyvä yhteys ajettavaan jolloin ajettavasta on helppo saada näköhavaintoja ovat ajotaitoisen koiran tunnusmerkkejä.
Hyvänenäinen koira joka ajaa 0,5 - 2 minuutin tuntumassa sujuvasti pää ylhäällä "jälkikentässä" oikoen paluuperät ja ajettavan pikku mutkat ei välttämättä vielä ole hukan-aikana ajamattomia jälkiä kertaileva häntäpystyssä laukkaava "ilmavainukoira" jotka yleensä hukkaa hukkapaikankin, lisäksi omaavat poikkeuksetta erittäin huonon esteissä ajotaidon, ajettavan tullessa tielle pomppaavat välittömästi takaisin mettään kertaileen ajamattomia jälkiä. Samaiset ilmavainukoirat eivät tartu varsinkaan "heikompihajuisiin" yöjälkiin eivätkä senvuoksi harvasta jäniskannasta koskaan löydä ajettavaa.

Sujuvuudest tarttis numero antaa et nähtäis muistuttaak koiran haukku ajoo.
Jos koira ajaa sujuvast 30 min ei koira sil viel pärjää läheskään 110 min haukkuval koiral jonka haukku ei muistuta ajoo.

Hyvinsujuvii 30 min pätkii koiran täytyy ajaa 7 ennenkun ajominuuteist saa 70 pistet.
On helpompi kuvitella millanen ajotyyli koiral on kun numero tulis sujuvuudest.

Varmasti puhtaasti ilmavainukoira ei ole pitkien ajojen koira,mutta joskus sekaan sattui sellainen joka löi turvan kunttaan tiukemmissa paikoissa ,ja silloin ei elämällä ja ilolla mitään rajaa,niitä kyllä tosin harvassa oli silloinkin kun niitä enämpi oli,mutta huippukoiran elkeitä sellaisella ilma-ajurilla joka osas myös tarvittaessa jälkeä käyttää,muistan ikäni naapurin 70 luvun alussa olleen komeapäisen ja hyvän ajurin jonka haukku kantoi kauas ja ei vieraallekkaan epäselvää kumpi siellä äänen perusteella ajaa uros vai narttu,basso oli kumeaa ja kun oli lähempänä ajettavaa muttui kolmelle soinnulle,mutta koiran hyveisiin kuului pysyä metsässä jos edellisenä päivä aamulla aloitti jo ne ei saaneet sitä illalla pois,niin monesti ulkoportailla seuraavana aamuna kun kuulostelin ,niin basso jytki.monasti tosiaan nykyisin kuuluu "räkättirastaan" tai pystykorvan räksytystä muistuttavaa ajoa.

Eihän ilma-ajuri ihan jälkeä pitkin mene,sivussa se menee jäljestä ja riippuen ilmavirtauksista ja voimakkuudesta kuinka kaukana jäljestä,joka sellaisen ensi kertaa pääsee näkemään ja kokemaan,saattaa aluksi olla ihmeissään niin olin minäkin,kun nuorra miessä sattu omaan tarhaan sellainen,pitkäikänen koira siitä tuli ,kun ei niitä virheitä oikein tahtonut löytyä,haukku kyllä muuten hyvä,mutta väärä sukupuolileima.Ilmasta hakeva kyllä joissain keleissä on pommin varma,juuri silloin jos jostain syystä ei jälkeä ole haistettavana,mutta pientä tuulenvirettä löytyy,silloin ilmahakija on parhaimmillaan,se ei kauan jänis voi silloin makuulla olla.

ilimasta ajava koira kun laittaa junnun hukkaan palaa takasin jonkun matkaa ja ottaa jäljen ja tulee sitä tarkemmin ja selvittää minne junnu mennyt, nykyään varmaan kun koira tämän tekisi laittaisivat jo miinuksia kun eivät ymmärrä että koira on viisas ja tietää että näin selviää minne junnu mennyt, tämähän vain jätetään ajoajasta pois eikä aiheuta muita toimenpiteitä, muistan tuon kaijan isän emänkin niin ajoi kyllä ilimasta melekeimpä koko aijan mutta ei siltä jänis silti hukkaan joutunut, yleensä ne päättyivät jos ei ammuttu kiinniottoon tai louheen, tämä koira ajoi tietkin ja isot soramontutkin helepon tuntusesti ilimasta eikä ylösotoissakaan männy kauan vaikka silloin oli huono jäniskanta, ainoa miinus koirassa oli ettei tahtonu soaha kiinni millään ja möin sen takia pöhlöyksessäni sen yhelle mettämiehelle joka metästi pihasta käsin, yhesti ku olin tuomarina ajurin ramille ja mukana ol hoapajärvinen kokenu vanahempi tuomari niin tuli tunnin peästä mulle sanomaan ku oli mettässä kattomassa että ei tuolla koiralla oo mittään eessä, sanoin että seuraahan tässä jonkun aikoa niin jänis kohta menikin tien yli ja rami män 30-40 metriä sivusta tien yli tämä toinen tuomari sano että hänellä ol jo miinuksia valamiina ku koira män täyvellä haukulla tuolla mettässä vierestä usseamman kerran eikä hän jänistä nähny, oli kovasti pahoillaan että ois tehny kovan virheen jos ei tullut tielle seuraamaan, tämä samanen koira ajoi kerran kokkeissa semmoisella lumimyrskyllä jänistä että kun koira tuli vaikkei ollu paljon perässä niin junnun jäläkiä ei enneä näkyny mahtavan täyven täysin ilimasta ja koiralle annettiin siinä erässä kymppi haukustakin.

Eikös "normaali" ajotaulukkoviivasto sisällä aika säännöllisin väliajoin katkoja, joskus jopa lyhyeksi hukaksi meneviä juuri näiden paluuperien takia, eli koira palaa hiljaa ja haukunta jatkuu kun sivuhyppy on löydetty. Monesti sivuhyppyjälkeäkin koira voi mennnä tovin matkaa hiljaa. Tällöin kai voidaan puhua "rehellisestä" koirasta ja nykyiset "minuuttihakuiset" säännöt rankaisevat koiraa, koska tulee näitä haukkumattomia minuutteja.

Olen ollut aina sitä mieltä, että 90-100 tehominuuttia pitäisi riittää ajotaitonumeroon 9-10, jos muut ajon laatua kuvaavat kriteerit täyttyvät. Eli ajotaidon arvostelussa pitäisi nojautua enemmän yleisohjeeseen kuin minuuttirastitukseen.

Pauli Sornikoski kirjoitti:ilimasta ajava koira kun laittaa junnun hukkaan palaa takasin jonkun matkaa ja ottaa jäljen ja tulee sitä tarkemmin ja selvittää minne junnu mennyt, nykyään varmaan kun koira tämän tekisi laittaisivat jo miinuksia kun eivät ymmärrä että koira on viisas ja tietää että näin selviää minne junnu mennyt, tämähän vain jätetään ajoajasta pois eikä aiheuta muita toimenpiteitä, muistan tuon kaijan isän emänkin niin ajoi kyllä ilimasta melekeimpä koko aijan mutta ei siltä jänis silti hukkaan joutunut, yleensä ne päättyivät jos ei ammuttu kiinniottoon tai louheen, tämä koira ajoi tietkin ja isot soramontutkin helepon tuntusesti ilimasta eikä ylösotoissakaan männy kauan vaikka silloin oli huono jäniskanta, ainoa miinus koirassa oli ettei tahtonu soaha kiinni millään ja möin sen takia pöhlöyksessäni sen yhelle mettämiehelle joka metästi pihasta käsin, yhesti ku olin tuomarina ajurin ramille ja mukana ol hoapajärvinen kokenu vanahempi tuomari niin tuli tunnin peästä mulle sanomaan ku oli mettässä kattomassa että ei tuolla koiralla oo mittään eessä, sanoin että seuraahan tässä jonkun aikoa niin jänis kohta menikin tien yli ja rami män 30-40 metriä sivusta tien yli tämä toinen tuomari sano että hänellä ol jo miinuksia valamiina ku koira män täyvellä haukulla tuolla mettässä vierestä usseamman kerran eikä hän jänistä nähny, oli kovasti pahoillaan että ois tehny kovan virheen jos ei tullut tielle seuraamaan, tämä samanen koira ajoi kerran kokkeissa semmoisella lumimyrskyllä jänistä että kun koira tuli vaikkei ollu paljon perässä niin junnun jäläkiä ei enneä näkyny mahtavan täyven täysin ilimasta ja koiralle annettiin siinä erässä kymppi haukustakin.

Pauli lasettelee satujansa taasen niikun me muut ei ymmärrettäis ajokoirasta mitään, eikä koskaan oltais nähty ilmasta ajavaa koiraa. Onneksi en usko enään "joulupukkiin"

Kalevilla sattunu huonoja ilmavainuisia, kun taas Pauli on nähnyt paremmasta päästä. Tässä tapauksessa on helpompi uskoa Paulia, koska olen nähnyt tuon tyyppisiä suorituksia.
Ketuntappo hommissa, kun halutaan tappaa kettu mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti on ilmavainukoira tappokone.

Nyt Jorma erehdyt, kyllä minä olen ilmavainuisia nähnyt. Myönnän, kun olosuhteet on kohdallaan on ajo loistokasta, mutta auta armias kun on se tyven seisova ilma. niin ei ole lasten katseltavaa.
Samoin haku ja estetyöskentely on liian paljon olosuhteista riippuvaista onnistuakseen. Minä olen nähnyt ne ilmavainuisen huonot päivätkin enkä valehtele ittelleni ja muistele vain niitä huippu ajoja.

Minu ihanne koira on joka osaa käyttää nenäänsä kaikissa olosuhteissa ajaen ilmasta ja jälkitarkasti sujuvasti ja lähellä ajettavaa kaikissa olosuhteissa, yleensä alle 3 minuutin tuntumassa. En kaipaa liiaksi ilmavainuista, se tietää ongelmia, enkä myöskään jälkitarkkaa tuhertajaa.

Hyvän koiran ajossa kettu kulkee parhaillaan alle puoliminuuttia koiran edessä, siihen ei tarvita ilmavainu koiraa. Tosin puolenminuutin tuntumasta taitaa miltei kaikki ajaa osin ilmasta.

useammankin kerran oon ollut kettupassissa yhelle amerikan kettukoiralle,nyt jo 10 vuotias koira,helvetin hyvä ajamaan,ja ääntäkin tulee kovasti,ni useamman kerran huomasin kun kettu meni tiestä yli,et koira meni liki 100m alta tuulen tiestä yli kerran olin yhellä käyttövalio nartulla kokeissa,ni siinä kävi just noin kun pauli kirjoitti,vei ilmasta,ja kun hukkas pariin otteeseen,otti homman"uusiksi"jälestä,tuomarit(kumpikin ylituomari miehiä)olivat tilanteen tasalla,ja jättivät kahteen otteeseen muutaman minuutin merkkaamatta,tai merkkasivat sulkuviivoilla,eli ei laskettu ajoksi,korttien luovutuksessa vastaan ottava ylituomari sanokin,et nyt on ollut osaava ryhmä maastossa

petri kujanpää kirjoitti:useammankin kerran oon ollut kettupassissa yhelle amerikan kettukoiralle,nyt jo 10 vuotias koira,helvetin hyvä ajamaan,ja ääntäkin tulee kovasti,ni useamman kerran huomasin kun kettu meni tiestä yli,et koira meni liki 100m alta tuulen tiestä yli kerran olin yhellä käyttövalio nartulla kokeissa,ni siinä kävi just noin kun pauli kirjoitti,vei ilmasta,ja kun hukkas pariin otteeseen,otti homman"uusiksi"jälestä,tuomarit(kumpikin ylituomari miehiä)olivat tilanteen tasalla,ja jättivät kahteen otteeseen muutaman minuutin merkkaamatta,tai merkkasivat sulkuviivoilla,eli ei laskettu ajoksi,korttien luovutuksessa vastaan ottava ylituomari sanokin,et nyt on ollut osaava ryhmä maastossa

Mulle on tullut sellainen käsitys noista Ameriikan koirista että ovat aika pitkälti ilmavainuisia ajureita. Ajo käy kun olosuhteet ovat ilmasta vainuamiseen otolliset eli korkeapaine ja pieni tuulenväre. Märällä ilmalla ja kun koira jää ketusta vähäsen jälkeen niin ajosta ei tuu mitään kun jäljestä ei osata hommaa ottaa. Jäljitykset. ovat yleensä olleet heikkoja johtuen juuri ehkä tuosta ilmavainuisuudesta Jäniskoirien ilmavainuisuudesta koira hyötyy kokeissa kun ajaa saman pätkän uudestaan jäljestä näitä tilanteita kun tuomari harvoin kuitenkin pääsee toteamaan paikanpäältä.

Mä pidän näköhavaintoi tärkeänä ,silloin koira käy näyttämäs mitenpaljon virheit tekee.
Sanotaan et tekeväl voi sattuu niit. tekemättömäl ei .
Hyväl ollaan kateellisii huonoil ei.

Se varmaan on näin,oli sitten jälki tai ilma-ajuri molemmista löytyy hyviä ja huonoja Mutta Paulin kertomukseen kannattaa uskoa,kun ilma-ajuri osaa pistää kuonoa joskus maihinkin sen ajo on laatuajoa,yhtä kangasta ei silloin kävellen kokopäivää louskuteta,vaan maisemat muuttuu,en väitä että on paras minuuttikoira,mutta ajavilla koiralla pitäs ajon kuulostaa ajolta,ja sellaiselta se kyllä ilma-ajurilla kuulostaa ,mutta samaan hengenvetoon pitää myös todeta hyvällä jälkiajurilla voi yllättäen olla ajossa olla ihan ripsakkaa menoa,onko sillä sitten oireita myös ilmasta hieman ajaa,mutta kun sellaisen näkee sitten ajolla,kyllä se aina vaan sieltä jälkeä pitkin tulee,onko se sitten vaan pelkästään hyvä ajuri.