Onko ajokoiramme "ylijalostettu" ?

[Ruippa]

Sairaalla jalostuksella tarkoitan niitä aikuisia koiria, joista ei ole saatu mieluista koiraa, ja uskallan väittää, että monesti vika löytyy sieltä hihnan toisesta päästä, ei suinkaan aina koirasta.

Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa? Eihän pennunostaja, joka kasvattaa pennun aikuiseksi tee mitään jalostusta, vaan pennun kasvattaja on valinnut sopimattoman yhdistelmän!

Harvoin tuollaiset omistajat on kunnon koiraa saaneetkaan, kun ei kärsivällisyys ja taidot riitä koiran kouluttamiseen

Millaisia erityistaitoja ja kuinka pitkä pinna täytyy olla, ennenkuin voi tulla siihen johtopäätökseen, että koirassa ei oo "ainesta" käyttökoiraksi, ja sen voi lopetaa?!

[Vieras]

kyllähän se jotain kuvaa omistajasta,jos kovin usein täytyy sitä kakskakkosta koiran niskaan tarjota.ja onhan tolla ajatusmaailmalla todettava pennunostajan valinneen täysin väärän yhdistelmän,mistä lähteä ajuria tekemään.sehän ei millään ruipan kohalla ole mahdollista, että herra ei vaan osaa reenata koiriaan,eihän.karkeasti sanottuna kohtuullisen osaavalla koiramiehellä vähintään joka toisesta koirasta tulee kelvollinen.

[Ruippa]

Minä haenkin niitä yksilöitä, jotka ovat synnynnäisesti lahjakkaita , ettei näin vähillä osaamisilla tarvitse koko loppuikäänsä koirattomana olla.

[Onni]

On se kuitenkin hyvä, että niitä parin sadankin pentuja tehdään. Niiden vanhemmat eivät todennäköisesti ole valioita ja sukua kaikille. Niistäkin pennuista tulee muutamista hyviä koekoiria ja näin saadaan "taas" uutta verta jalostukseen.

[Ruippa]

Ja loppujen lopuksi, niiden pentujen kasvattajat taitavat ollakin niitä "tietäjiä" ja "taitajia"

[Hippu]

..

[Ruippa]

Hankitut ominaisuudet eivät periydy."Joukosta koiria, joita kaikkia on harjoitettu saman verran, otetaan paras siitokseen.
Tällöin on todennäköistä, että sen jälkeläisistä tulee muita parempia juuri siinä ominaisuudessa, jossa sen isää on harjoitettu ja jonka perusteella valittu jalostukseen. Tämä ei kuitenkaan johdu isän harjoittamisesta, vaan, että isä on muita paremmin pystynyt hyödyntämään saamansa harjoituksen. Tämä hyödyntämiskyky on se , joka periytyy jälkeläisille.
Ellei koiralla sitä ole perintötekijöissään, ei tehokkainkaan harjoitus voi parantaa jälkeläisten laatua."

Eikö tämä ole nuorille, lahjakkaille koirille ominaista? Kuusivuotiaana xx valioksi on opittua , vai onko

[Hippu]

..

[Ruippa]

Jos haluaa viedä koiransa jälkeläisiä eteenpäin on varmistettava että koira pääsee innokkaalle ja taitavalle "kouluttajalle"!

Näinhän monet meidän pitkän linjan kasvattajat ovat tehneetkin, jopa koiran saamisen ehtona on ollut suoritettu palkintotuomarikurssi.
Hyvä näin, mutta jos koirassa ei vain ole "ainesta", missä vaiheessa voi alkaa ajatella

sitä kakskakkosta koiran niskaan tarjota

, niinkuin vieras luulee minun aina tekevän. Kyllä olen kuullut monelta koiranpitäjältä, etteivät he hyvää aikuista koiraa myy, aina siinä on omistajan mielestä jokin epämiellyttävä ominaisuus.

[Ruippa]

Kumpi se on parempi, käyttää sitä nuorta urosta joka on kva 2,5 vuotiaana, vai sen isää joka on sen nuoren uroksen kautta todistanut olevansa hyvä periyttäjä

[Hippu]

..

[Tupuli]

Joo sanokaapa yksikin sukulinja missä ei esiinny sairauksia, niin minäkin käytän sellaisia jalostukseen. Katsos kun katsotte sukuja niin kaikkien takana samat koirat, kyllä meillä on suhteellisen terve rotu, vaikka viime vuosina erään erittäin runsaasti siitokseen käytetyn uroksen jälkeläisissä on ollut ataxiaa. Jalostusneuvojat tietoisia, mutta eivät merkitse uroskorttiin ilmeisesti sen takia ettei johda riitatilanteisiin koirien omistajien kanssa, mutta ataxia täytyy tulla myös nartun puolelta, ei muuten periydy.

Toisen rodun jalostustoimikunnassa istuneena luulen, ettei saj poikkea muista rotujärjestöistä niin, että merkitsisi uroskortistoon huhupuheita.

[kääk]

Aloittajan kysymykseen vastaus tai toteamus ON.
Nartun omistajana ja kasvattajana mietin tarkkaan kannattaako pennuttaa ja mitä urosta käyttäisin.Valinnanvaraa on paljon kunhan ei näihin ns.muotiuroksiin jää kiinni.Kaikki kasvattajat ei pennuta narttuaan rahan,maineen tai muun kunnian takia.

Ihmiset on opetettu tuijottamaan niihin xxmerkkeihin koiran sukutaulussa joka minusta ei kerro mitään koirasta,muuta kuin sen että omistaja on ollut aktiivinen ja käyttänyt koiraansa kokeissa ja näyttelyissä.Henk.koht haluan kuulla ja nähdä koiraa useamman kerran ennenkuin astutan sillä.
Ajava,hyväluonteinen suomenajokoirauros voi olla myös jalostuskoira ilman niitä xxx:siä.

Siltikin kaipaisin jonkinlaista lokikirjaa jokaiselle urokselle,jolla on pentuja.Sieltä näkisi mahdollisesti pentueessa esiintyneet virheet;ataksiat,purennat ym.Ja myös uroksen oman historian ja suvussa esiintyneet sairaudet. Ja sitten naapurimaan malliin käytettäisiin näitä uroksia meillä Suomessa.Ei liikaa jälkeläisiä samalle urokselle!
Ja turhat huhupuheet pois!

Meillä on hieno kansallisrotu,joten katsoisin,että jokaisella meistä kasvattajista on vastuu rodun kehittämisestä ja eteenpäin viemisestä.
Jossain vaiheessa tulee kuitenkin vastaan jalostuspohjan laajentaminen tai on jo tullut vastaan.Auttaako se meitä eteenpäin vai onko suomenajokoira jo liian sisäsiittoinen rotu.Siinäpä pohdittavaa.

[Ruippa]

et ihmiset "vierastaa"näitä nuoria koiria!paljon koira miehiä jolla on 2-3vuotias mitään tekemätön koira,sitte ne puhuu tuolla suurella "tietämyksellä"et nuorena ajvat on 6-vuotiaina löysiä!

Tämähän on juuri sitä kateellisten panettelua ettei 2,5 v käytettäisi jalostukseen. Minusta tässä on jalostus mennyt eteenpäin. Eli vastauksena omaan kysymykseeni, "kumpaa mieluummin isää, joka on jo näyttänyt kykynsä, vai poikaa...", sanoisin, poikaa pitää käyttää (jos sopivan hyvä emälinja). Siinä jalostuu se opitun hyödyntämiskyky.

Kääk: kansallisrotu,joten katsoisin,että jokaisella meistä kasvattajista on vastuu rodun kehittämisestä ja eteenpäin viemisestä.

Meidän kansallisrotu on suomenpystykorva

...jos koira tulee kva:ksi esim. 6 vuotiaana, mistä sen tietää, että se on opettamalla opetettu?

Nuori hyvänokkainen koira tekee virheitä enemmän kuin nuori huononokkainen harkitsemattomuuttaan/inokkuuttaan. Taitava kouluttaja ei vie sellaista innokasta hyvänokkaista koiraa kokeeseen, ennenkuin taito/harkitsevuus on kasvanut innon tasalle. Senjälkeen kun taito ja into ovat balanssissa, koira on hyvä koekoira ja ykköset tulee helposti. Virheet jäävät muutamaan hajavirheeseen silloin tällöin, mutta ajot ovat sujuvia ja nautinnollisia kuunnella, varsinkin jos haukkutiheys on kohdallaan. Nämä ovat niitä luontaisesti lahjakkaita, joita pitäisi suosia nuorten koirien lisäksi.