"Parhaan" tapauksen omalta kohdaltani muistan 90-luvun alkupuolelta suorittaessani urani ensimmäisiä tuomaritehtäviä piirinkokeissa. Tuomarikaverina oli itseäni n.45 vuotta vanhempi herra.Lauantaina maastoon lähtiessämme pyysin häntä ystävällisesti laittamaan paperille
ajo-ohjeet maastoon,asuinhan itse maaston kupeessa,ajatuksenani,etten
tarvitsi sunnuntaina ajaa koepaikalle,vaan ryhmä voisi ottaa minut kotoani
matkaansa.Tyly vastaus oli,ettemme ala ketään hakemaan,joudat kyllä
tulemaan aamulla koepaikalle.Hymyillen vastasin,että samapa se..
Lauantai meni miten meni,koiran hakiessa tyhjät ja tuomarikaverin kehuessa miten paljon minulla on häneltä opittavaa ja kopioidessa vaivihkaa kortistani numerot ja lisätiedot.Sunnuntaina tuli koira,joka sai
ko.maastossa ajon ja erän täytyttyä se show sitten vasta alkoi.
Haukkunumerossa minulla oli 5 ja kaverilla 9 ja arvaatkaa vaan mitkä haukkumiset "tietämättömyydestäni" sain.Kumpikaan ei tinkinyt ja ylituomarin luo menimme 4 pisteen erotuksella.En enää antanut hänen
kopioida kortistani lisätietoja,tokaisin täysin vittuuntuneena,että kaikkitietävä osaa täyttää itse korttinsa,joten hänen korttinsa oli niiltä osin tyhjä.Ylituomari kortteja luovuttaessamme kertoi käyneensä kuuntelemaas ko.maastossa koiraa ja sanoi,että 5 on tarpeeksi sen haukusta,jopa 4 riittäisi.Ihmetellessään vielä,miksei herra ryhmätuomari ole täyttänyt lisätietoja selvisi,että poloisen sääntökirja oli mallia -70 luvulta,jolloin oli abc-rastitus.Kokeen päättyessä sain vielä kuulla miten pahasti saisin turpaani,jos joskus vielä tapaisimme.. Että se niistä "pojittelijoista" ainakin tässä tapauksessa.Onneksi tapaus oli ainoa
lajiaan.
Suomen Ajokoirajärjestö
Ajokoiraharrastajien keskustelupalsta
KOETUOMAROINNISTA TUOMAREIDEN IKÄÄNTYESSÄ
48 viestiä • Sivu 2, 4:sta • 1, 2, 3, 4
Kirjoittaja Jokela päivämäärä La Heinä 08, 2006 8:48 pm
Sen verran välitän, että:
Vieraalle: niin, siis olin suurimman osan erästä alle 200 metrin päässä koirasta, koska tavakseni olen ottanut, että seuraan koiraa mahdollisimman läheltä, jottei tarvitse arvailla mitä se koira siellä metsässä touhuaa.
Toki jätän sitten etäisyyttäkin koiraan, voidakseni arvostella mm. haukun kaikilta osin. Lisäksi sanottakoon, että kyseinen narttu on saanut haukkunumeroita ennenkin, ja ne ovat olleet 7-9.
En tietenkään ole ehdottomasti sitä mieltä, että toinen tuomari on väärässä. Mutta kun ei se ukko meinannut edes kuulla koko ajon alkua. Etäisyyttä oli toki useita satoja metrejä, mutta koiranomistaja kuuli ja minä kuulin. Sen verran olen jo kuitenkin mielestäni narttukoiriakin kuunnellut, että ei mielipiteeni kuitenkaan aivan niin metsään mennyt.
Joillakin tuomareilla on vielä tosiaan se paha tapa, että he alkavat heti koepaikalta maastoon suunnattaessa selostaa, kuinka heidän se ja se koira sinä ja sinä vuonna ajoi niin ja niin hyvin, tuomareiden ollessa se ja se. Näitäkin on jokunen "uran" varrelle sattunut.
Se että silloin pari vuotta sitten jouduin kannattelemaan maastoon reppujakkaransa päälle sammahatanutta ikämiestä, olisi voinut ensikertalaiselle tuomarille olla kova paikka. Onneksi koirani kasvattaja minua kyseisestä tuomarista ennen maastoon menoa varoitti, joten tiesin varautua, ja koiranomistajakin tiesi tapauksen, niin kuin ilmeisesti ylituomarikin
Kokemuksia ylituomareiden toiminnasta nuorten kanssa kirjoittanen huomenissa lisää, kunhan töiltä joudan...
Vieraalle: niin, siis olin suurimman osan erästä alle 200 metrin päässä koirasta, koska tavakseni olen ottanut, että seuraan koiraa mahdollisimman läheltä, jottei tarvitse arvailla mitä se koira siellä metsässä touhuaa.
Toki jätän sitten etäisyyttäkin koiraan, voidakseni arvostella mm. haukun kaikilta osin. Lisäksi sanottakoon, että kyseinen narttu on saanut haukkunumeroita ennenkin, ja ne ovat olleet 7-9.
En tietenkään ole ehdottomasti sitä mieltä, että toinen tuomari on väärässä. Mutta kun ei se ukko meinannut edes kuulla koko ajon alkua. Etäisyyttä oli toki useita satoja metrejä, mutta koiranomistaja kuuli ja minä kuulin. Sen verran olen jo kuitenkin mielestäni narttukoiriakin kuunnellut, että ei mielipiteeni kuitenkaan aivan niin metsään mennyt.
Joillakin tuomareilla on vielä tosiaan se paha tapa, että he alkavat heti koepaikalta maastoon suunnattaessa selostaa, kuinka heidän se ja se koira sinä ja sinä vuonna ajoi niin ja niin hyvin, tuomareiden ollessa se ja se. Näitäkin on jokunen "uran" varrelle sattunut.
Se että silloin pari vuotta sitten jouduin kannattelemaan maastoon reppujakkaransa päälle sammahatanutta ikämiestä, olisi voinut ensikertalaiselle tuomarille olla kova paikka. Onneksi koirani kasvattaja minua kyseisestä tuomarista ennen maastoon menoa varoitti, joten tiesin varautua, ja koiranomistajakin tiesi tapauksen, niin kuin ilmeisesti ylituomarikin
Kokemuksia ylituomareiden toiminnasta nuorten kanssa kirjoittanen huomenissa lisää, kunhan töiltä joudan...
- Jokela
Kirjoittaja Vieras päivämäärä La Heinä 08, 2006 9:22 pm
Tosiaankaan ei kukaan muu kuin maastossa olleet voi tietää mitä se koira siellä tekee tai mitä numeroita se ansaitsee. Tuossa aikaisemmassa kirjoituksessani tarkoitin lähinnä tätä.
Tämän asian takia, mielestäni, on ehdottoman tärkeää, että maastossa on kaksi tuomaria, jotka tekevät omat johtopäätöksensä. On ylituomarin asia vetää tuomarien selostuksen perusteella johtopäätös kuka on lähimpänä totuutta, täydelliseen totuuteenhan näissä hommissa ei ikinä päästä. Ja yleensähän ryhmä on yhtä mieltä erien tapahtumista.
Olen minä itsekin kärsinyt koirineni nuista jo hieman vajavaisilla aisteilla varustetuista tuomareista. Mutta suinemme sen heille ja muistetaan, että me olemme ne tulevaisuuden PELTOR miehet ja naiset.
Tämän asian takia, mielestäni, on ehdottoman tärkeää, että maastossa on kaksi tuomaria, jotka tekevät omat johtopäätöksensä. On ylituomarin asia vetää tuomarien selostuksen perusteella johtopäätös kuka on lähimpänä totuutta, täydelliseen totuuteenhan näissä hommissa ei ikinä päästä. Ja yleensähän ryhmä on yhtä mieltä erien tapahtumista.
Olen minä itsekin kärsinyt koirineni nuista jo hieman vajavaisilla aisteilla varustetuista tuomareista. Mutta suinemme sen heille ja muistetaan, että me olemme ne tulevaisuuden PELTOR miehet ja naiset.
- Vieras
tuomarit
Kirjoittaja vieras päivämäärä La Heinä 08, 2006 9:55 pm
Näitä juttuja kun lukee nuori ajokoiramies niin tuskinpa lähtee mielellään tuomariksi
Omasta mielestäni säännöt on tehty sitä varten että koiralle annetaan mahdollisimman hyvät arvostelut sääntöjen sallimissa puitteissa
Ei koiraa lähdetä tuomitsemaan vaan arvostellaan päivän kunto ja suoritus
sillä hetkellä
Pyyteetöntä ja palkatonta työtä tekevät tuomarit!
Jos tästä tulee kovastikkin haukkuja päälle niin eipä sinne tuomariksi mieli halaja!
No ite kuulun näihin vanhoihin tuomareihin jotka ovat arvostelleet olo-
suhteita +muita vielä kirjaimilla A B C.
Olisi mielestäni riittävä tarkkuus vielä tänäpäivänäkin!
Omasta mielestäni säännöt on tehty sitä varten että koiralle annetaan mahdollisimman hyvät arvostelut sääntöjen sallimissa puitteissa
Ei koiraa lähdetä tuomitsemaan vaan arvostellaan päivän kunto ja suoritus
sillä hetkellä
Pyyteetöntä ja palkatonta työtä tekevät tuomarit!
Jos tästä tulee kovastikkin haukkuja päälle niin eipä sinne tuomariksi mieli halaja!
No ite kuulun näihin vanhoihin tuomareihin jotka ovat arvostelleet olo-
suhteita +muita vielä kirjaimilla A B C.
Olisi mielestäni riittävä tarkkuus vielä tänäpäivänäkin!
- vieras
Kirjoittaja Jokela päivämäärä Su Heinä 09, 2006 12:17 am
täydetputket kirjoitti:onpa kiertäny pupu pientä "rinkiä"tai ainakin koira,jos koko erä ajettu 200metrin päässä tuomarista....
No jaa... se riippuu oikeastaan tuomarin kunnosta, ja juoksuinnosta
Eipä senpuoleen. Lenkki oli kyllä kohtalaisen pieni... Ja edelleen, lähes koko erä...
- Jokela
Kirjoittaja Vieras päivämäärä Su Heinä 09, 2006 4:59 am
Jokela mainitsee "reppujakkaralle sammahtaneen" tuomarin. Nämä ryypiskelevät ukkotuomarit ovat koko ajokoirakokeiden häpeäpilkku.
Raittiille kilpailijoille ja tuomareille sellainen rasite että pidän sitä koko ajokoirakokeiden pahimpana ongelmana. Koskaan ei kokeissa tiedä millaiseen kuntoon kaverit tulevat koepäivän aikana:pystyvätkö arvostelemaan? millaista leukailua ja solvailua joutuu päivän mittaan kestämään?Saa jännittää miten suhtaudutaan kun ei tarjoa kilpailijana niitä "tavanomaisia" viinapaukkuja ja millaista vihajilua saa kuunnella siitä kokeen aikana. "Ei tahdo oikein haukku kuulua kun ei ole saanut ryyppyä" "Ei oikein pääse tässä koetunnelmaan" yms.
Miten nuori kilpailija kestää tuollaisen paineen? Luulee että näin pitää olla ja ostaa seuraavaan kokeeseen viinaa.
Ylituomarin vastuulla kai ovat kokeen tulokset. Milloin olette kuulleet ylituomarin vaatineen raittiutta? Minun mielestäni tuomarit pitäisi jonkin aikaa tästä eteenpäin puhalluttaa ennen kuin heidän arvostelunsa hyväksytään. Ehkä junttimainen käytös vähenisi. Sellaistakin olen kuullut että kylän alkoholistit harrastavat ajokokeita ilmaisen viinan takia.
Raittiille kilpailijoille ja tuomareille sellainen rasite että pidän sitä koko ajokoirakokeiden pahimpana ongelmana. Koskaan ei kokeissa tiedä millaiseen kuntoon kaverit tulevat koepäivän aikana:pystyvätkö arvostelemaan? millaista leukailua ja solvailua joutuu päivän mittaan kestämään?Saa jännittää miten suhtaudutaan kun ei tarjoa kilpailijana niitä "tavanomaisia" viinapaukkuja ja millaista vihajilua saa kuunnella siitä kokeen aikana. "Ei tahdo oikein haukku kuulua kun ei ole saanut ryyppyä" "Ei oikein pääse tässä koetunnelmaan" yms.
Miten nuori kilpailija kestää tuollaisen paineen? Luulee että näin pitää olla ja ostaa seuraavaan kokeeseen viinaa.
Ylituomarin vastuulla kai ovat kokeen tulokset. Milloin olette kuulleet ylituomarin vaatineen raittiutta? Minun mielestäni tuomarit pitäisi jonkin aikaa tästä eteenpäin puhalluttaa ennen kuin heidän arvostelunsa hyväksytään. Ehkä junttimainen käytös vähenisi. Sellaistakin olen kuullut että kylän alkoholistit harrastavat ajokokeita ilmaisen viinan takia.
- Vieras
Kirjoittaja Jokela päivämäärä Su Heinä 09, 2006 4:52 pm
Toki, kuten jo aiemmin sanoin, lähtöryypyt yms. "onnenhuikat" ovat rajaan asti ihan hieno tapa. Itsekin mielelläni otan ja tarjoan nuo huikat, ja syksyllä, kun on vielä lämmin, repustani löytyy kummallekin tuomarille keimopullot ruokajuomaksi.
Joku heitti kehiin, että milloin y-t on vaatinut raittiutta? Viime kaudella näin kävi kahdesti. Toisella kerralla kilpailin itse, ja toisella kerralla olin tuomarina. Toinen ylituomareista antoi rajoiksi kaksi "edellytystä". Tuomarin täytyy itse pystyä esittämään korttinsa niin, että osaa myös selostaa tapahtumia suullisesti siten että ylituomari saa puheesta helposti tolkun, eli kunhan ei sammalleta pahasti on homma ok. Toinen edellytys oli, että nimikirjoitus osuu pöytäkirjaan, sille tarkoitetulle paikalle tarkasti.
Rajoja on aika hankala asettaa. Sekin että tuomarit puhallutettaisiin, voisi tietenkin toimia, mutta mikä olisi promilleraja? Kaikkiin kun tuo kuningas alkoholi vaikuttaa eri tavalla.
Ylituomarit suhtautuvat nuoriin tuomareihin hyvin eri tavoilla. Eräs
y-tuomari otti kerran korttini vastaan sanoilla "jaa, olet sitten saanut kopioitua r-t:n merkinnät" Silloin söi kyllä miestä, ei voi muuta sanoa. Jotkut ylituomarit ovat vain ottaneet korttini ja lyöneet ne katsomatta nippuun r-t:n papereiden kanssa. Liekö pärstäkerroin vai mikä, joka sai erään ylituomarin ottamaan paperini vastaan ja katsomaan kohtaa, jossa rt oli kopioinut ajoa paperiltani, kun oli jäänyt kuulumattomiin häneltä. Ylituomari ei pukahtanut halaistua sanaa minulle, vaan kyseli rt:ltä, että kuinka tuo kloppi on tämmöisiä kuullut? mikä tämä tämmöinen tilanne oli?
Parilla ylituomarilla on ollut aivan tyystin eri asenne. He ovat katsoneet ensin kummatkin paperit ja alkaneet sitten kysellä perusteita numeroihin minulta. Mikäpäs sen parempaa opastusta olisi? Kyllähän vanhat tuomarit tietävät minkä takia mikäkin numero on annettu. Eräs ylituomari katseli hakunumeroa, joka oli muistaakseni kummalakin meistä 8, vaikkakaan haku ei mahdottoman pitkä ollut. Kysyi sitten minulta, että mikä haussa oli vikana, ja mitä olisin hakuun toivonut lisää, jotta olisin paremman numeron antanut. Nohevana tietenkin kerroin puutteet, jotka olivat lähihakuisuus jase että kun ryhmä hieman liikahti, koira oli heti paikalla, eli se vahti meitä. Syynä oli myös se, että yöjäljen kanssa meni turhan kauan aikaa ennen ylösottoa, vaikka jälki ei kovin pitkä tai vaativa ollutkaan. Ylituomari tokaisi tähän että, hyvä, näin niiden vastausten täytyy tulla. Jämäkästi ja ilman kakistelua. Jäi kyllä lämpimät muistot kyseisestä koepäivästä.
Toki ymmärrän, että ryhmätuomari asiat pääasiallisesti ylituomarille esittää, mutta kyllä mielestäni toistakin tuomaria pitää kuulla, jos papereissa varsinkin on eroa, eikä pelkästään kysyä ryhmätuomarilta, että miksi tuolla toisella on tämmöinen numero paperissa?
Jotkut ovat muuten tuohon ryhmätuomarin asemaan päästessää olleet todella ylimielisiä. Erään koepaikan läheisyydessä oleva maasto on minulle tuttu jo parin vuoden ajalta ja olen kyseisessä maastossa tuomaroinut noin viidesti ja kilpillut omalla koiralla kahdesti sekä vielä tehnyt yhden harjoittelun paikan päällä. Viime talvena oli sitten eräs ulkopaikkakuntalainen tuomari valittu samaan maastoon kanssani, ja merkitty myös ryhmätuomariksi. Suuntasimme kyseiseen maastoon ja kun jo ylituomari oli kysellyt, että onko maasto meille kummalekaan tuttu, ilmoitin tietysti, että minulle on samalla kun toinen tuomari pyöritteli päätään kieltävästi. Paikan päällä sitten kerroin mulle ryhmälle, että mistä on saatu ajoja ja kuinka ne ovat sitten maastossa edenneet. Arvoisa ryhmätuomari kuitenkin ohitti puheeni ja valikoi itse paikan josta koira irti laskettiin. 90 minuutin kuluttua sitten vaihdoimme paikkaa edeten lähemmäs paikkaa, josta olin jo aiemmin maininnut. Taisi mennätoista tuntia, kun sitten ajo lähti, ja mistäpä muualta kuin noin puolen kilometrin päästä paikasta jossa olimme, paikasta josta olin aamula maininnut.
Tietenkään koiraa ei pidä viedä suoraan yöjäljelle, tai paikkaan josta saa ajon liian helposti, mutta ei sitä nyt sentään siitä auton vierestä kannata laskea paikkaan, jossa ei jäniksen jälkiä ole ollut koko vuonna. Koira sai kuitenkin suhteellisen hyvän hakunumeron, mutta olisi se voinut parempikin olla, jos koira olisi päässyt maastoon jossa olisi ollut jänis suhteellisen lähellä. Ylituomarikin sitten kyseli, että mitenkäs haku näin pitkä oli? Että miksei poika ole kertonut maaston tuntevana, että mistä kannattaa koettaa? Tässä kohtaa koiranomistaja sitten hieman purnasi ryhmärin käytöksestä, ja tämä joutuikin sitten myöntämään virheensä ylituomarille. En sitten tiedä kuinka tämmöisen ylimielisyyden kanssa on sitten samanikäisten tuomarien keskuudessa, mutta ainakin minuun sitä on kohdistettu. Voihan se tietenkin johtua naamastanikin
Joku heitti kehiin, että milloin y-t on vaatinut raittiutta? Viime kaudella näin kävi kahdesti. Toisella kerralla kilpailin itse, ja toisella kerralla olin tuomarina. Toinen ylituomareista antoi rajoiksi kaksi "edellytystä". Tuomarin täytyy itse pystyä esittämään korttinsa niin, että osaa myös selostaa tapahtumia suullisesti siten että ylituomari saa puheesta helposti tolkun, eli kunhan ei sammalleta pahasti on homma ok. Toinen edellytys oli, että nimikirjoitus osuu pöytäkirjaan, sille tarkoitetulle paikalle tarkasti.
Rajoja on aika hankala asettaa. Sekin että tuomarit puhallutettaisiin, voisi tietenkin toimia, mutta mikä olisi promilleraja? Kaikkiin kun tuo kuningas alkoholi vaikuttaa eri tavalla.
Ylituomarit suhtautuvat nuoriin tuomareihin hyvin eri tavoilla. Eräs
y-tuomari otti kerran korttini vastaan sanoilla "jaa, olet sitten saanut kopioitua r-t:n merkinnät" Silloin söi kyllä miestä, ei voi muuta sanoa. Jotkut ylituomarit ovat vain ottaneet korttini ja lyöneet ne katsomatta nippuun r-t:n papereiden kanssa. Liekö pärstäkerroin vai mikä, joka sai erään ylituomarin ottamaan paperini vastaan ja katsomaan kohtaa, jossa rt oli kopioinut ajoa paperiltani, kun oli jäänyt kuulumattomiin häneltä. Ylituomari ei pukahtanut halaistua sanaa minulle, vaan kyseli rt:ltä, että kuinka tuo kloppi on tämmöisiä kuullut? mikä tämä tämmöinen tilanne oli?
Parilla ylituomarilla on ollut aivan tyystin eri asenne. He ovat katsoneet ensin kummatkin paperit ja alkaneet sitten kysellä perusteita numeroihin minulta. Mikäpäs sen parempaa opastusta olisi? Kyllähän vanhat tuomarit tietävät minkä takia mikäkin numero on annettu. Eräs ylituomari katseli hakunumeroa, joka oli muistaakseni kummalakin meistä 8, vaikkakaan haku ei mahdottoman pitkä ollut. Kysyi sitten minulta, että mikä haussa oli vikana, ja mitä olisin hakuun toivonut lisää, jotta olisin paremman numeron antanut. Nohevana tietenkin kerroin puutteet, jotka olivat lähihakuisuus jase että kun ryhmä hieman liikahti, koira oli heti paikalla, eli se vahti meitä. Syynä oli myös se, että yöjäljen kanssa meni turhan kauan aikaa ennen ylösottoa, vaikka jälki ei kovin pitkä tai vaativa ollutkaan. Ylituomari tokaisi tähän että, hyvä, näin niiden vastausten täytyy tulla. Jämäkästi ja ilman kakistelua. Jäi kyllä lämpimät muistot kyseisestä koepäivästä.
Toki ymmärrän, että ryhmätuomari asiat pääasiallisesti ylituomarille esittää, mutta kyllä mielestäni toistakin tuomaria pitää kuulla, jos papereissa varsinkin on eroa, eikä pelkästään kysyä ryhmätuomarilta, että miksi tuolla toisella on tämmöinen numero paperissa?
Jotkut ovat muuten tuohon ryhmätuomarin asemaan päästessää olleet todella ylimielisiä. Erään koepaikan läheisyydessä oleva maasto on minulle tuttu jo parin vuoden ajalta ja olen kyseisessä maastossa tuomaroinut noin viidesti ja kilpillut omalla koiralla kahdesti sekä vielä tehnyt yhden harjoittelun paikan päällä. Viime talvena oli sitten eräs ulkopaikkakuntalainen tuomari valittu samaan maastoon kanssani, ja merkitty myös ryhmätuomariksi. Suuntasimme kyseiseen maastoon ja kun jo ylituomari oli kysellyt, että onko maasto meille kummalekaan tuttu, ilmoitin tietysti, että minulle on samalla kun toinen tuomari pyöritteli päätään kieltävästi. Paikan päällä sitten kerroin mulle ryhmälle, että mistä on saatu ajoja ja kuinka ne ovat sitten maastossa edenneet. Arvoisa ryhmätuomari kuitenkin ohitti puheeni ja valikoi itse paikan josta koira irti laskettiin. 90 minuutin kuluttua sitten vaihdoimme paikkaa edeten lähemmäs paikkaa, josta olin jo aiemmin maininnut. Taisi mennätoista tuntia, kun sitten ajo lähti, ja mistäpä muualta kuin noin puolen kilometrin päästä paikasta jossa olimme, paikasta josta olin aamula maininnut.
Tietenkään koiraa ei pidä viedä suoraan yöjäljelle, tai paikkaan josta saa ajon liian helposti, mutta ei sitä nyt sentään siitä auton vierestä kannata laskea paikkaan, jossa ei jäniksen jälkiä ole ollut koko vuonna. Koira sai kuitenkin suhteellisen hyvän hakunumeron, mutta olisi se voinut parempikin olla, jos koira olisi päässyt maastoon jossa olisi ollut jänis suhteellisen lähellä. Ylituomarikin sitten kyseli, että mitenkäs haku näin pitkä oli? Että miksei poika ole kertonut maaston tuntevana, että mistä kannattaa koettaa? Tässä kohtaa koiranomistaja sitten hieman purnasi ryhmärin käytöksestä, ja tämä joutuikin sitten myöntämään virheensä ylituomarille. En sitten tiedä kuinka tämmöisen ylimielisyyden kanssa on sitten samanikäisten tuomarien keskuudessa, mutta ainakin minuun sitä on kohdistettu. Voihan se tietenkin johtua naamastanikin
- Jokela
Kirjoittaja Vieras päivämäärä Ma Heinä 10, 2006 8:59 am
Jokela kirjoitti:Useamman kerran tuomarina olen kuitenkin huomannut vanhempien tuomareiden taholta mielipiteideni ohittelua. Viime talvena kun arvostelin narttua, jolla oli haukussa välillä kolmea ääntä, jatkuvasti kantavuutta ja selkeä sukupuolileima, palkitsin koiraa haukun osalta 8:lla. Kun sitten vertasimme r-tuomarin kanssa korttejamme, hän olikin laittanut korttiinsa numeron 5. Minä olin siinä kohtaa hieman pihalla, että mitä helv...?
Itse törmäsin nuorena koiranohjaajana tuohon ongelmaan, että ns. kokenut ryhmätuomari voi vedättää palkintotuomaria numeroasioissa ihan kuusi-nolla. Oma koirani on haukustaan saanut keskimäärin n. 7-9, ja eräässä kokeessa naispalkintotuomari kirjasi korttiin haukusta rastinumeroiden perusteella 8. Ryhmätuomari kuitenkin piirsi omaansa kuutosen ja eihän siinä toisen tuomarin auttanut kuin laskea numeroa, koska liian isoja eroja ei korteissa saisi olla. Tällainen on hämmentävää...
- Vieras
Kirjoittaja Vieras päivämäärä Ti Heinä 11, 2006 7:14 am
Minä olen ajokokeissa törmännyt - joka kokeessa - junttimaisiuuteen, joustamattomuuteen, rapajuoppoon, hiprakassa olevaan, oman koiran kehujaan (kun muitten pitäisi tehdä havantoja samalla kilpailevasta koirasta), kaunaiseen oman koiran ikivanhaan arvosteluun, huonojalkaiseen, kuuroon, sokeaan (totta!),väittelynhaluiseen mutta joskus mutta valitettavan harvoin raittiiseen, sosiaaliseen ja muita kuuntelevaan tosimieheen.
- Vieras
Kirjoittaja Jokela päivämäärä Ti Heinä 11, 2006 5:48 pm
No, jos palattaisiin alkuperäiseen aiheeseen... Millä kummalla tuomaritehtävistä saataisiin houkuttelevimpia? Tässä kohtaa voitaisiin kääntää katseet koirakerhojen ja ehkäpä jopa riistanhoitoyhdistysten puoleen.
Tässä kun ongelmaa on tullut pohdittua, niin eipä ole paljoakaan ehdotuksia tullut mieleen. Pitäisikö koetoiminnasta yms. asioista esimerkiksi tiedottaa laajemmin, miten? Koiranostovaiheessahan kasvattajat yleensä innostavat pennunostajia lähtemään kokeisiin, mutta kyllä se oikeasti aika vaikealta tuntuu, jos ei suvussa satu olemaan yhtään koetoiminnasta kiinnostuneita henkilöitä.
Onko kellään mitään ajatuksia? Suusta suuhunhan tämä homma aika pitkälti kulkee, sillä kovinkaan monen mieleen ei varmaan tule jotain julkaisua lukiessaan, että hei, mikäs tuo tuollainen palkintotuomarikurssi on? Lähdenpä katsomaan... Ideoita kehiin...
Tässä kun ongelmaa on tullut pohdittua, niin eipä ole paljoakaan ehdotuksia tullut mieleen. Pitäisikö koetoiminnasta yms. asioista esimerkiksi tiedottaa laajemmin, miten? Koiranostovaiheessahan kasvattajat yleensä innostavat pennunostajia lähtemään kokeisiin, mutta kyllä se oikeasti aika vaikealta tuntuu, jos ei suvussa satu olemaan yhtään koetoiminnasta kiinnostuneita henkilöitä.
Onko kellään mitään ajatuksia? Suusta suuhunhan tämä homma aika pitkälti kulkee, sillä kovinkaan monen mieleen ei varmaan tule jotain julkaisua lukiessaan, että hei, mikäs tuo tuollainen palkintotuomarikurssi on? Lähdenpä katsomaan... Ideoita kehiin...
- Jokela
Kirjoittaja Vieras päivämäärä Ke Heinä 12, 2006 6:30 am
Kun tuossa jokin viesti taaksepäin arvostelin kokeitten tuomarikuntaa ,Jokela pyysi palaamaan varsinaiseen aiheeseen. Olin mielestäni niin keskellä aihetta kuin olla ja voi. Jos tuomareitten käytös ja käyttäytyminen olisi keskimäärin normaalimpaa ja sivistyneempää, voisi toivoa uusiakin harrastajia. Onhan tuossa yllä kerrottu monenkin suulla esimerkkejä paljonkin jotka karkottavat heti uuden ja - nuoren ennen kaikkea - vaikkapa kanakoirakokeisiin tai muihin kokeisiin.
- Vieras
Kirjoittaja Ruippa päivämäärä Ke Heinä 12, 2006 8:37 am
Omasta mielestäni säännöt on tehty sitä varten että koiralle annetaan mahdollisimman hyvät arvostelut sääntöjen sallimissa puitteissa
Ei koiraa lähdetä tuomitsemaan vaan arvostellaan päivän kunto ja suoritus
sillä hetkellä
Tämä määritelmä pelaa, kun koko metsäryhmän (r-tuomari, palkintotuomari ja koiranohjaaja) "henkilökemiat" on kohdallaan. Ja mukana toimiva keskitasoinen/normaali koira. Jos jokin, vieraan aiemmin mainitsemista ominaisuuksista nousee voimakkaasti esille, koiran tulos on 6-10 pistettä huonompi ilman, että mitään arvosteluvirhettä on oikeasti tapahtunut.
- Ruippa
48 viestiä • Sivu 2, 4:sta • 1, 2, 3, 4
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa