Puhuuko täällä kokemus?

[Antti]

Terve,

on näköjään SAJ:kin saanut oman keskustelupalstansa, eihän tässä auttanut muu kuin rekisteröityä.

Mutta nyt kyselisin kaikilta seuraavaa.. Puhuuko täällä kokemus, kauanko olet toiminut ajokoirien parissa, oletko omistanut hyviä koiria, omistatko monta koiraa tällä hetkellä? Mitä ajokoirat sinulle merkitsevät?

Itse olen suht uusi harrastaja. Olen kohta 17-vuotias ja minulla on kokemusta kolmesta eri Suomenajokoirasta, mutta nyt pikkuhiljaa vasta olen alkanut ymmärtämään vähän enemmän ja syvällisemmin koiratouhuista. Ennen minulle oli tärkeintä itse metsästys, nykyään aivan muu, nimittäin koiran seuraaminen metsällä, kuinka se kehittyy miten se toimii eri oloissa jne..
Omistan tällähetkellä reilu 5-vuotiaan Suomenajokoiran. Tähän päivään asti se on ollut puhtaassa metsästystouhussa mukana. Sille on kaadettu arviolta n. 10 jänistä. Nyt olen kuitenkin ajatellut alkaa kilpauran sillä, mikäli se vain ensi kautena samanlaista tahtia pitää metsällä kuin viime vuonna.
Mielenkiintoista touhua tämä ajokoiraharrastus, ei voi muuta todeta...

Mutta todellakin, esittäytykää nyt sen verran, ettei minun tarvi tässä yksin hävetä..

[Vieras]

Ajokoirat on ollu osa elämästä lähes aina. Olen vuotta vaille 30. Omistan kaks ajokoiraa. Kumpikaan niistä ei o mikään huippu, mutta ovat kelvannu jotenkuten Olis kyllä mukavaa jos joskus sais omistaa kunnon piiskan. Nyt tällä hetkellä (ja näin on ollu vähän päälle kymmenen vuotta) ajokoirat merkistsevät aika paljon. Suurin osa metsästyskaudesta panostetaan ajokoiriin, muu metsästys jää toistaiseksi vähän vähemmälle.

Onnea Antti kilpauralle !!

Toivottavasti tästä kehittyy hyvä keskustelupalsta !

[miccis]

-

[Antti]

Kaikki koirat on omistajalleen hyviä koiria.

Onko noin?
Tätä nykyistä edeltävä koira ei ollut hyvä eikä mieluisa. Ajolahjat ja mahtavan äänen se kyllä omasi. Valitettavasti erittäin puutteellinen metsästysinto, jätti usein yöjäljen kesken ja lähti kylille huipottelemaan.
Niin ja onko ajamaton koira hyvä? Ehkä seurakoirana voi olla mutta...

Mutta tarkoitin tuolla "hyvä koira" jutulla semmosta koiraa, joka nyt menestystä on saavuttanut ja jätti lähtemättömät hyvät muistot itsestään isännälle.

[miccis]

Kaikki koirat on omistajalleen hyviä koiria.

Onko noin?

No pienellä "huumorilla"... Mutta kyllä se on varsin usein juuri niin, että oma koira paras koira -ajatus vallitsee ajokoirapiireissä liian voimakkaana. Ja kun ei sitten todellisuudessa olekaan, niin syy on tuomareissa, ilmassa, jäniskannassa, kasvattajassa, jne.

Mutta tarkoitin tuolla "hyvä koira" jutulla semmosta koiraa, joka nyt menestystä on saavuttanut ja jätti lähtemättömät hyvät muistot itsestään isännälle.

Hyvä voi olla, jopa erinomainen, vaikka ei olisi yhtään menestystä. Toisilla ei vain kiinnosta yhtään koetouhut. Loistavia muistoja itsellänikin on useita, näistä ensimmäinenkään ei ole kokeista tai näyttelyistä. Tulee niitä kierrettyä aina jokunen vuodessa, mutta parhaimmat hetket koen kyllä kiireettöminä syysaamuina nokipannukahvin hautuessa ja ajon raikuessa Siinä on lähtemätöntä muistoa!

[Antti]

Nyt puhuin itseni umpikujaan, olisi pitänyt muotoilla viestini toisin.. hmm...

Tiedän toki, ettei se -hyvän koiran- meriitti tosiaankaan ole kiinni koetuloksista. On vain helpompi uskoa hyviksi koiriksi niitä, jotka ovat kokeissa tulosta niitanneet, kuin niitä "reppumiesten" loistoajureita...

No kysytään sitten onko teillä koiria, jotka ovat menestyneet kokeissa?


PS. Mutta kuten sanoit, tärkeintä on se, että koira pelaa niin kuin omistaja sen haluaa pelaavan.

[Ruippa]

"Puhuuko täällä kokemus" , minusta kokemusta on monenlaista, esim. pitkänlinjan kasvattajilla on kasvattajakokemusta, yli- ja palkintotuomareilla tuomarointikokemusta. Metsästäjillä metsästyskokemusta jne. Varmaan voi niitäkin ominaisuuksia raottaa, vai mitä Esim. kasvatustyön onnistumisia on mukava lueskella, ylilyönnit voi tarkistaa koiratnetistä, siksi ylilyöntejä ehkä kannattaa välttää, ei mene kinasteluksi, eikä piikittelyksi.

Menestystä tulevalle koekaudelle Antti. Pidähän porukat ajantasalla.

[Antti]

"Puhuuko täällä kokemus" , minusta kokemusta on monenlaista, esim. pitkänlinjan kasvattajilla on kasvattajakokemusta, yli- ja palkintotuomareilla tuomarointikokemusta. Metsästäjillä metsästyskokemusta jne.

Nimenomaan, topicin tarkoitus onkin, että kaikki saavat kertoa oman "ajokoirahistoriansa" ja hieman kuulumisia nykyisestä tilanteestaan koirien parissa. Niin kasvattajat, reppumiehet, sun muut.

Menestystä tulevalle koekaudelle Antti. Pidähän porukat ajantasalla.

Kiitoksia vain, samaa toivotan sinulle, olettaen että itsekin kokeissa käyt.

[Mauno]

Meikäläinen about 50. "Alalla" 10 vuotta. Tuloksena XXX uros joka jatkaa vielä kisailua. Tarhassa kaksi muuta urokkia 5 ja 2 vuotiaat. On nähty ilot ja murheet lyhyessä ajassa. ILOT päällimmäisenä mielessä!!

[Heli]

Terve kaikille!
Koirakokemusta 25 vuoden ajalta. Neljäs ajokoira kasvamassa ja muita rotuja olen harrastanut siinä sivussa. Ikää hirveästi eli lähes 40, perheeseen kuuluu miehen lisäksi kaksi vilkasta poikaa.
Tällä hetkellä pihaa kaivelee poikien lisäksi kaksi ajokoiraa (narttu 5-v ja sen narttupentu 14 vkoa) sekä 3 suomenlapinkoiraa. Maailmalla sijoituksessa yksi lapinkoira lisää ja osaomistuksessa+ sijoituksessa olevat hovawartnartut.
Ajokki on ehdottomasti se ykkösrotu ja metsässä koiran toiminnan seuraaminen on parasta mitä tiedän. Varsinkin pennun kouluttaminen on tosi antoisaa, ensimmäiset pidemmät hakulenkit ja ne ekat ajonpätkät kiljuntoineen! Ajokokeisiin starttaamisen kynnys on hirvittävän korkea, jospa tänne meille päin saataisiin edes yksi kahden viikon koe!!
Enää 37 päivää, niin saadaan taas lähteä metsään ilman hihnaa tai fleksiä!!
Mukavaa heinäkuuta kaikille!

[Vieras]

Kokemus puhuu: on ollut useita kokeissa palkittuja koiria, mutta nyt koko ajokoiraharrastus maistuu niin tympeältä, että ei ajokokeet tule kyseeseen pitkään aikaan. Järjestön johtoa voi tästä kiittää. Nyt jää aikaa muille harrastuksille ja näinkin nuorena niitä vielä löytyy. Kieroa homaa se ajokoirahomma!

[Vieras]

Täällä juuri rekisteröitynyt parikymppinen turkulaisnaikkonen. Luulen tuovani keskusteluihin hiukan erilaista näkökulmaa, sillä en ensinnäkään ole koskaan omistanut suomenajokoiraa ja toisekseen minua kiinnostavat myös monet muut koiraharrastukset metsästyksen lisäksi. Beagleja on kotonani ollut aina, ja isäni niitä kasvattanutkin joitakin pentueita. Itse olen pienestä asti ollut mukana metsällä ja 14-vuotiaana hommannut metsästyskortin sun muut. En varsinaisesti metsästä (ammu riistaa), mutta muuten olen menossa mukana metsällä, kokeissa, näyttelyissä, pennutuksissa. Tulevaisuuden haaveena on vinttikoira, saluki.
Eipä tuota kokemusta sinänsä kamalasti siis ole, mutta ikäisekseni tiedän mielestäni varsin paljon etenkin koirista yleensä. Eri koirarotuihin ja -harrastuksiin perehtymisen voisin sanoa jopa yhdeksi harrastuksekseni Siksipä täälläkin haluaisin keskusteluun osallistua.

[PS]

Minua naurattaa sellaiset henkilöt jotka pitävät itseään kokeneina harrastajina sen perusteella, että ovat esim. 60-luvulta asti omistaneet koiran. Ei pelkkä omistaminen riitä tekemään asiantuntijaa. Kyllä asioihin pitää paneutua, jotta tulee tietämystä ja asiantuntemusta. Tuolla kokeissa kun tapaa niin paljon henkilöitä jotka jurrissa kehuvat omistaneensa koiran niin ja niin kauan. Silti he eivät välttämättä ole kilpailleet tai kovin paljon tuomaritehtäviäkään tehneet. Ei se muutama ryyppy, 30-40- luvulla syntyminen ja pelkkä omistaminen kokemusta tuo!