Kirjoittaja Pekka Seppinen päivämäärä Pe Joulu 14, 2012 10:33 am
Sanokaa mitä sanotte, mutta hyviä kettukoiria Varsinais-Suomen kilvassa oli. Sen osoittaa ykkösten ja lukuisten ketunajojen määrä.
Itse metsästimme samoisssa Turun pohjoispuolen maastoissa kettuja, samoina päivinä, jolloin kettukilpa oli. Ihan huonoja koiria ei meilläkään matkassa ollut. Kaksi kokenutta kettua ajavaa suomenajokoiraa ja yksi kettukäyttövalio dreeveri. Peräti tiukassa oli ketunajot, vaikka ketunjälkiä joka maastosta löytyikin. Taas tuli se totuus esiin, että kettukoira isolla K:lla on puhdas ketunajuri. Se ominaisuus korostuu tuollaisilla rikkonaisilla riistarikkailla mailla. Hyvinhän se haku etenee niin kauan, kun metsässä pysytään, mutta tahtoo noissa maaastoissa aina vähän väliä kettu nousta tienpohjille ja pihoihin. Sen jälkeen onkin koiralla valittavana hirveästä jälkivyyhdestä niin rusakkoa, peuraa, kaurista kuin kissaakin. Siinä seka-ajuri nappaa väärän elukan eteensä muutamassa minuutissa, jos hiukankaan on kiinnostusta muihin otuksiin.
Ainakin niissä maastoissa, joissa kolmena päivänä metsästimme, kolmen eri pitäjän alueella, tuntui suurin osa ketuista lymyilleen valmiiksi luolissa, jota en yhtään ihmettele. Ison kissan jälkiä kun oli joka paikassa jopa enemmän kuin ketun piirtoja.