Kirjoittaja Voitto Sorvoja päivämäärä Ma Loka 19, 2015 9:17 pm
Näin alkusyksystähän sen näkee, mikä on ajokoirien taso. Olosuhteet on haastavat: pieniä jäniksiä, lämmintä, kuivaa, tai liian kosteaa. Ja kaikenlaisia sivuhajuja haittana. Saattaa koiran oma kuntokin olla heikko, jolloin into hiipuu iltapäivällä.
Keskimäärin on nyt tullut kokeista 52 pistettä,jos on ajettava löytynyt. Montako ajominuuttia siihen tarvitaan erää kohden? Muun osan erän ajasta koira on ollut hiljaa, kun jälki on joutunut hukkaan. Osalla lopullisesti.
Vain 10-15% koekoirista on saanut ykköstuloksen, osa tuurilla, osa rauhallisesti kävellen ja vuolaasti haukkuen jopa hukalla mutta jokunen - ainakin haluan niin uskoa- perityllä taidolla.
Helppo se on sitten lumella pistellä 90p, kun jälki näkyy.
Mitä enemmän olen perehtynyt koirien suoritusten tilastolliseen käsittelyyn, sitä turhemmalta se alkaa tuntua. Pitäisi olla kertomuserästä, jollaisen mielestäni saa aika hyvin näkyväksi gsp-tutkalla kartalle. Siihen vielä paikalla olleen kokemus- tai toivottavasti elämyskertomus asiasta.
- mitä koira tekee kun sen laskee irti, pitäääkö yhteyttä
- miten pian löytää yöjäljen, miten kaukaa
- miten pitkästi ja kauan sitä seuraa, haukkuuko, hakeeko ilmavainulla
- karkaako ajettava vai saako ns. näkölähdön
- onko ajo etenevää, noukkivaa, pikku hukkien sävyttämää
- ajaako laukaten, ravaten vai kävellen
- haukahteleeko hukilla
- eteneekö ajettevan jäljellä haukkumatta, tiukka
- kuuluuko ääni
- onko sinnikäs hukalla vai jättääkö hukkapaikan
- meneekö paluuperiin
- selviääkö tiestä
- ilmoittaako louheet
- tuleeko kutsusta pois
On tietysti hyvä esitellä huippusuoritusten GPS-kuvia, mutta kyllähän suurin osa on aika lyhyitä punaisia viivoja. Siitäkin kuitenkin näkee miten mikin koira toimii. Osa on liian tyhmiä, osalla ei toimi nokka, osa liian vilkkaita tai kuumia ja osa tykkää vain haistella jälkeä tajuamatta minuuteista mitään.