Suomenajokoiran jalostus

[Pauli Sornikoski]

Kyllä kai suuri osa pärjää nykysilläkin hurtilla Paulin tapaan. Ei mullakaan mitään tarvetta ole risteyttää, alkavat ajamaan nuorena ja lopettavat vanhana, pentuja tulee ja urkit hyppää.

Mutta ajan myötä risteytyksiin joudutaan. Rotu on pienehkö, uutta verta ei tule mistään ja jalostusvalintojen takia vanhoja linjoja kuolee koko ajan. Jossakin vaiheessa on pakko laajentaa geenipankkia. Minusta on parempi tehdä rotuunotot ajoissa kuin sitten kun homma leviää täysin käsiin.

Näön puolesta ei ole suurta merkitystä, millä vierasrotusella astuttaisi. Norjalaiset dunkkeriukot teki vastikään rotunoton suomenajokoiralla. Jo eka sukupolvi rekattiin dunkkeriksi, tuli hyvä pentue. Osalla väritys ja näkö oli poikkeavia, mutta toinen sukupolvi oli jo dunkerin näköinen.

Että vaikka parhaalla ryssällä käyttäs, niin näköpuoli palaa kyllä.

Ja eihän me käyttöpuolipoijaat ja -tytöt paljon onneksi edes perusteta väreistä ja muista ulkonäköseikoista, joten sama se minkä luppakorvan siihen yhistää.

Itse olisin valmis pätkäseen kaikki isot jänistä ja kettua ajavat koira tyhdeksi ja samaksi roduksi tai koiratyypiksi, jossa olis sitten eri pikkusen eri variaatioita eli näitä vanhojen rotujen jämiä. Eli jos tuntus, vaikka että pertana ko Ismolla on hyvä venakko, niin astuttaa pärhäyttäisi ja kokeilisi.

Tiiä vaikka tapahtuisi jalostusta.

etkös sinä asu ruotsin puolella, se voi siellä olla tuo rotuunotto helpompaa kuin suomessa, täällä niitä ei tarvita.

[Kalevi Vänskä]

Kirjoittaja kalevi rytky päivämäärä Ma Joulu 03, 2012 12:05 pm

Annappa Kaima pieni vinkki; Missä olisi sellainan narttukoira tai narttu linja, jolla paljon puhuttua geenipohjaa laajennettaisiin ?

Itse päädyin nykyiseen kantanarttuuni (kun edellisestä en saanut jatkoa) muutamien kiemuroiden jälkeen - palasin ns juurilleni. Soitin P-K:n silloiselle jalostusneuvojalle, hänellä oli minun hyvin tuntemaa koirasukua. Onnistuin saamaan häneltä narttupennun johon olen itse erittäin tyytyväinen. Ulkonäkö EH, 11 koetta -> kva. Uskon, että nartun narttulinjassa oleva xx Juice/83 antaa potkua samalla tavalla, kuin vastaavasti "rakennettu" xxx Ritva/80.

Enpä nyt osaa äkkiseltään muita narttuja nimetä. Niinku sanoin pitää vaan tutkia ajavia narttuja ja katsoa mistä ne on "rakennettu", eihän täysin 0.00 vierassiitosta (8 -sukupolvea) enää löydy, ei uroksia, eikä narttuja. Ajavia vähemmän tunnettuja varmaan löytyy.
Sinun ulkomuotovaatimukset täyttävää on jo vaikeampi löytää
Tällä saattais ulkomuotokin riittää , ajanut viikonloppuna toisen ykkösen.
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... %2F09&R=51

[kalevi rytky]

Eikös noissa ole tämänhetken yleisimmät ja koiriemme suvuissa eniten esiintyvät koirat takana ? Jos me ei muuta keksitä tulee hyvin äkkiä pää vetävän käteen

[Kalevi Vänskä]

Urokset kieltämättää aikansa kuuluisuuksia, suurinosa nartuista lähes tuntemattomia. Sieltä se laajennus tulee Minun koiran narttulinja (Tievan koirat), taitaa olla aika harvan nykykoiran takana Ja eikös se riitä, kun joukossa on pari kolme sellaista, jotka ei esiinny kaikkien koirien sukutauluissa. (esim xx Vihi/65, kolme kertaa KILPA, kaksi kertaa toinen).

[kalevi rytky]

Jatketaanpa tätä ajankohtaista aihetta Ei yhdellä eikä kahdella 60 luvun koiralla mitään geenipohjaa laajenneta, vikoja ja puutteita sieltä voidaan kaivella esiin koiriimme.
Laitanpa esimerkkejä tunnetuimista kasvattajista joiden koirien takaa löytyy kaipaamiasi "Tievan" koiria; Alapörkän, Kerijussin. Niittyhaan, Matkon, Kanuunann ja Helimarin olisiko tässä alkajaisiksi ?

[Voitto Sorvoja]

Ennen muinoin ja vielä 70-luvullakin oli koirat irti ja keväisin syntyi monenlaista turria ajokoiristakin. Osa niistä ajeli jänistäkin varsin hyvin.
Itselläkin oli karhukoiran ja ajokoiran risteytys yli kymmenen vuotta. Ei se parhaille ajokoirille ajossa pärjännyt mutta sille sai paljon saalista. Ajotyyli oli sellainen. Ja oli peto löytämään. Samanlaisia oli monella muullakin.
Eipä niiden jälkeläisistä oikein mitään tullut. Yleensä päädyttiin sitten puhdasveriseen ajokkiin lopulta.

Kun olen penkonut tosissaan ajokoiran sukupuuta, niin siellä päässä on hamilton narttu, jonka joku toi ruotsalaiselta kreiviltä Suomeen 1800 luvulla. Koira oli Klinga II 450/2. Sen ja vaasalaisen Träff:n pennuista alkoi ajokoiran historia. Siihen risteytettiin monia "kyläkoiria". Linjasiitoksella painotettiin aina kuitenkin tuosta alkanutta haaraa. Näitä linjasiitoksia oli paljon aina 70-luvulle saakka mutta sitten alkoi vierassiitokset tuottaa parempaa jälkeä.

Mikä rotu se lie ollut tuo seton? Sellainen on mainittu muutamien koirien perässä?
Ajattelin vain jotta noista roduista voisi kukaties parhaiten saada rotuun sopivaa vierasverta.

[Pauli Sornikoski]

joo ja minunkin koirien taakse tulloo tievan koirat, olivat jossain vaiheessa meleko lähelläkin, ja tulloo ralian riku ja hölynpöly ja kaikki muutkin vanhat suvut.

[kalevi rytky]

Risteytyksien aika on jossain kaukana tulevaisuudessa tarkan harkinnan ja tutkimusten tuloksena, jos se yleensä on tarpeelinen. Kasvattajat määräävät jalostuksen suunnan. Kasvattajan valitessa urosta jalostukseen tulisi aina muistaa, ettei sen tarvitse olla se viimmoisenpäälle ehdoton huippu koetuloksiltaan, vaan sopiva hänen nartulleen ja mahdollisimman vähillä negatiivisilla ominaisuuksilla oleva uros. Koemuotomme pitää siittä huolen ettei koiramme liiallinen tiukkuus tule olemaan uhka, vaan olemassa oleva ajotaidon puute ja lisääntyvä lievä ajolöysyys.
Suomen Ajokoira on jalostustyön tuloksena ulkomuodoltaan ja käyttö ominaisuuksiltaan varmasti vertailukelpoinen kaikkien ajavien koira rotujen kanssa ja väitään, että on myös paras ja tervein ajava rotu. Tämä kaikki on tapahtunut karsinnan kautta, joten on järjetöntä kaivella esiin vanhoja 50 - 60 luvun pois karsiutuneita koirasukuja ja haaveilla niiden jalostukseen ottoa perusteena, ettei niittä näy kun minun koiran sukulinjassa.
Urosten tarjonta on riittävän laaja, on useita XXX ja XX uroksia joilla ei ole jälkeläisiä. Valiokoirat ovat aina huomattavasti keskitasoa parempia koiria ja siksi myös jalostukseen suositeltavia.

[Petri Saarenkangas]

Risteytyksien aika on jossain kaukana tulevaisuudessa tarkan harkinnan ja tutkimusten tuloksena, jos se yleensä on tarpeelinen. Kasvattajat määräävät jalostuksen suunnan. Kasvattajan valitessa urosta jalostukseen tulisi aina muistaa, ettei sen tarvitse olla se viimmoisenpäälle ehdoton huippu koetuloksiltaan, vaan sopiva hänen nartulleen ja mahdollisimman vähillä negatiivisilla ominaisuuksilla oleva uros. Koemuotomme pitää siittä huolen ettei koiramme liiallinen tiukkuus tule olemaan uhka, vaan olemassa oleva ajotaidon puute ja lisääntyvä lievä ajolöysyys.
Suomen Ajokoira on jalostustyön tuloksena ulkomuodoltaan ja käyttö ominaisuuksiltaan varmasti vertailukelpoinen kaikkien ajavien koira rotujen kanssa ja väitään, että on myös paras ja tervein ajava rotu. Tämä kaikki on tapahtunut karsinnan kautta, joten on järjetöntä kaivella esiin vanhoja 50 - 60 luvun pois karsiutuneita koirasukuja ja haaveilla niiden jalostukseen ottoa perusteena, ettei niittä näy kun minun koiran sukulinjassa.
Urosten tarjonta on riittävän laaja, on useita XXX ja XX uroksia joilla ei ole jälkeläisiä. Valiokoirat ovat aina huomattavasti keskitasoa parempia koiria ja siksi myös jalostukseen suositeltavia.

Samaa mieltä. Miksi hakea niitä, jotka kertaalleen on jo asemalle jätetty

[Pauli Lappalainen]

Kalevin kanssa samaa mieltä.

[Pekka Juntti]

On tosiaan KVa-koiria, hyviäkin KVa-uroksia, joita ei käytetä jalostukseen. Miksi?
Koska suurin osa haluaa astuttaa sillä, millä kauppa käy, tai tarkemmin sanottuna sillä, josta uumoilee pentujen pääsevän parhaiten kovan koeharrastajan tarhaan.
Ihminen on laumasielu, kun muutama kova kasvattaja käyttää vaikkapa Jetrolla, Pokon Mikalla,tai Timpurilla tänä vuonna, niin jono muita seuraa perässä. Hitti on hitti.

jalostuskoiran pitää olla virheetön. Suosio on taattu jo uros on, jos on A/A, an ja XXX, vaikka se periyttävämpi kampe voisi olla ak, C/C ja XX. Mutta kukapa sellaista käyttää, jos pentuja halutaan myydä hyviin koteihin.

Urosten tarjonta on laaja, mutta vähän jeesustelua on, että kaikki hyvät pääsisivät jatkamaan sukua. Eivät pääse. Meillä on esimerkiksi muka varaa päästää XX Jallu/04D liki pennuitta hautaan, koska se on D/D ja H:n rumilus. Ei meillä oikeasti ole varaa. XX Korvenkätkön Saku on suvuilleen semmoinen, että luultavasti jättäisi ajavaa koiraa. Mutta kukaan ei edes kokeile.

Risteytykset antaisivat jo nyt piristysruiskeen. Sitä ennen joku voisi käydä Norjassa astutusreissulla: XXX Lauritz av Torderud, XX Harefallets jr Keppu ja moni muu Harefalletsin uros, Odin, XXX Aya/04:n pojat, XX Lilleskogens Mikki. Siellä on paljon hyviä koiria. Ja lonkkajalostajille sitä A-lonkkaa monessa polvessa.

[Harri Hintikka]

Tuo pitää kyllä paikkansa, että osa KVA koirista (tai sen tasoisista) jää jalostuksen ulkopuolelle koska kukaan ei ole se ensimmäinen. Oma mielipide on silti, että nimekkäät kasvattajat tai huippunartun omistajat voivat olla valinnoissaan aika rohkeitakin ja silti menee pennut kaupaksi. Takavuosilta näyttöä siitäkin. Ja tuollaisesta melkein unohdetusta uroksesta voi tullakin tämän jälkeen melko suosittu. Toinen kategoria lienee sitten keskinkertaiset tai ei-kovin suositut narttulinjat. Niiltä kysellään pentuja enemmän uroksen perusteella eli siinä tuo "astuta ajokuninkaalla" taitaa olla suositumpi valintakriteeri.

[petri kujanpää]

On tosiaan KVa-koiria, hyviäkin KVa-uroksia, joita ei käytetä jalostukseen. Miksi?
Koska suurin osa haluaa astuttaa sillä, millä kauppa käy, tai tarkemmin sanottuna sillä, josta uumoilee pentujen pääsevän parhaiten kovan koeharrastajan tarhaan.
Ihminen on laumasielu, kun muutama kova kasvattaja käyttää vaikkapa Jetrolla, Pokon Mikalla,tai Timpurilla tänä vuonna, niin jono muita seuraa perässä. Hitti on hitti.

jalostuskoiran pitää olla virheetön. Suosio on taattu jo uros on, jos on A/A, an ja XXX, vaikka se periyttävämpi kampe voisi olla ak, C/C ja XX. Mutta kukapa sellaista käyttää, jos pentuja halutaan myydä hyviin koteihin.

Urosten tarjonta on laaja, mutta vähän jeesustelua on, että kaikki hyvät pääsisivät jatkamaan sukua. Eivät pääse. Meillä on esimerkiksi muka varaa päästää XX Jallu/04D liki pennuitta hautaan, koska se on D/D ja H:n rumilus. Ei meillä oikeasti ole varaa. XX Korvenkätkön Saku on suvuilleen semmoinen, että luultavasti jättäisi ajavaa koiraa. Mutta kukaan ei edes kokeile.

Risteytykset antaisivat jo nyt piristysruiskeen. Sitä ennen joku voisi käydä Norjassa astutusreissulla: XXX Lauritz av Torderud, XX Harefallets jr Keppu ja moni muu Harefalletsin uros, Odin, XXX Aya/04:n pojat, XX Lilleskogens Mikki. Siellä on paljon hyviä koiria. Ja lonkkajalostajille sitä A-lonkkaa monessa polvessa.

tästä olen 100% samaa mieltä!jo yksi maankuulu kasvattaja sattaa laittaa"alulle"siitosuroksen ns.rivimiesten on sitten"turvallista"käydä samassa osotteessa

[Antti Ahlholm]

Samaa mieltä Ruipan kanssa. Jalostus etenee usein kuin pillipiipari- tarinassa. Huilu soi ja sitä seurataan. Aktiiviset ihmisvoimat (kennelit, aktiiviharrastajat ym. persoonat) puskevat omia koiriaan näytille ja nämä koirat tätä myötä yleistyvät populaatiossa. Muistakin suvuista tulee ajavia koiria, mutta kaikkien takana ei ole tasavertaista myllytystä, markkinointia ja lietsontaa, mikä asetelma johtaa tiettyjen sukujen kuihtumiseen ja tiettyjen yleistymiseen. Ei sillä, etteikö tietyt suvut olisi kuihtuneet kelvottomuuttaan, mutta ennenkaikkea ihmiset vetävät jalostuksessa omaa showtaan koirien kautta.

Jaa enpäs tiedä tästä. Syy, miksi jotkut linjat tulevat muotiin, on siinä, että niistä löytyy jotakin sellaista ihanata, jota kaikki haluaa häkkiin. Haukkua, ajotaitoa, ehkä näköä ja luonnetta. Sitä että koirat voittavat isoja karkeloita.

Mainostaa voi vaikka kuinka pirusti, mutta jos koira ei aja, eikä suku periytä, niin sinne se unohtuu.

Enpä sitä tarkoittanutkaan, etteikö suosiossa seilaavat koirat olisi jollain tavalla ihania. Mutta sanotaan näin, "luvut hatusta tempaisten", että kymmenestä ihanaisesta 4 on reppumiehillä, 4 tavan metsästys- ja koeharrastajilla ja 2 henkilöillä, jotka tuovat koiriaan tyrkylle ja joilla on tukijoukot taustalla. Kaikki kymmenen ovat ihanaisia koiria, mutta vain pari kolme levittäytyy laajemmin tietoisuudessa ja pentumäärissä mitaten. Se kelle kasvattajalle "brändi" kehittyy tai on kehittynyt, on kovilla, mutta taso pitää tottakai säilyttää teetetyissä pentueissa. Pelkkä mainostus ei luo suurta kasvatustyötä, mutta ajogeenit yhdistettynä oikeanlaiseen markkinointiin, kyllä. Turha kiistää, etteikö markkinatalous (valuuttana paitsi ajotaito, myös raha) olisi päämekanismi myös koirien myyntiä koskevissa asioissa.

[Raimo Grönroos]

Voitto Sorvoja tuolla aiemmin kyseli tietoja Setonin ajokoirasta. Kovin on etäinen tämä ajokoirarotu nykyajan tarpeisiin. Setonin aatelissuvun "mustaalta lampaalta" George Setonilta riistettiin aatelin arvo Setonin klaanin toimesta kotimaassaan Skotlannissa v.1718. Samana vuonna 22-vuotias GS muutti Ruotsiin. Matkatavaroiden joukossa kirjoitetaan olleen 2 setoninajokoiraa. Hänet aateloitiin uudelleen Ruotsissa ostettuaan Kustaa 3:lta Ekolsundin linnan (kartanon) maineen ja mantuineen. Ruotsalaisen kreivi Hamiltonin oma kasvatustyö alkoi vasta 1880-luvulla. Tämän Hamiltoninajokoiran "luojan" tiedetään käyttäneen jalostustyössään maatiaiskoiria sekä ajokoiria, joilla oli kaukaisia sukuhaaroja setoninajokoiriin. Se mitä varmuudella tiedetään on, että setoninajokoiran taustalta löytyy englanninkettukoiraa, harrieria ja jo aikansa elänyttä walesinkettukoiraa. Edellä mainituilla tiedoilla ei nykypäivänä ole juurikaan käyttöarvoa, joten en lähde etsimään tarkempia tietoja hallussani olevasta 13 tuhannen sivun indeksoimattomasta ajokoira-aineistosta.