Suomenajokoiran jalostus

[Voitto Sorvoja]

Kiitos, nyt saan nukuttua. Varmaankin Hannes Lohen tutkimustyö selvittää sitten loput geenilähteet.

[Terho Keränen]

Koiramme joulukuu 12/2012 sivun 97 vasemmassa yläkulmassa on kaavio suomalaisten koirarotujen ja hamiltoninajokoiran perinnölliset etäisyydet FCA-analyysissä. Hamilton on kaavin mukaan lähempänä suomenlapinkoiraa ja lapinporokoiraa kuin suomenajokoiraa, lähempänä myös venäläiseurooppalaista laikaa. Suomenajokoiran ja hamiltonin ulkonäköhän on aika samanlainen. Mikäli joskus tulevaisuudessa vierasta verta joutuu ottamaan, niin hamiltonin lisäksi on porokoira ja lapinkoira. Kuka tietää paraneeko metsästys- vai paimennusominaisuudet?

Vakavasti ottaen tällaisista tutkimuksista on paljon hyötyä koirankasvatuksessa tulevaisuudessa.

[kalevi rytky]

Käyttämällä jalostukseen elinvoimaisia ja omin avuin lisääntyviä yksilöitä ja suosimalla pitkää käyttöikää liiallisen varhaiskypsyyden ihannoinnin sijaan pärjäämme pitkään vielä ilman risteytyksiä.
Mikähän mahtais olla lopputulos jos käyttäisimme yhtä raakaa karsintaa, kun luonto esim. susia kohtaan. Sielä ei heikot yksilöt saa lääkärin apua, eikä pehmo urokset astu narttuja. Lisäksi lauman nartut taitaa tulla yhden toimesta siitetyksi, että mikähän lienee sukusiitos kertoimet ? Elinvoimaisuutta näyttää kyllä riittävän Tutkiat ovat kuitenki huolisaan susienkin monimuotoisuudesta, taitaa olla turhaan onhan sudet elänyt satoja vuosia ennen heitä ja elävät heidän jälkeenkin ja voivat liiankin hyvin.

[Kalevi Vänskä]

Uskon, että nartun narttulinjassa oleva xx Juice/83 antaa potkua samalla tavalla, kuin vastaavasti "rakennettu" xxx Ritva/80.

Tämä kaikki on tapahtunut karsinnan kautta, joten on järjetöntä kaivella esiin vanhoja 50 - 60 luvun pois karsiutuneita koirasukuja ja haaveilla niiden jalostukseen ottoa perusteena, ettei niittä näy kun minun koiran sukulinjassa.

joo ja minunkin koirien taakse tulloo tievan koirat, olivat jossain vaiheessa meleko lähelläkin, ja tulloo ralian riku ja hölynpöly ja kaikki muutkin vanhat suvut.

Eipä "auennut" pojille minun esimerkki/vertaus vinkkinä; ss% ja sitä kautta "naulattu" ajo-/periyttämistaito.

Kalevi R:n mainitsemat kennelit käyttäneet yksittäisiä tievalaisia -> sukusiitoksella tehty erinomaiset narttulinjat, jotka periyttää ajavia koiria

[kalevi rytky]

Miksi Aimo Hannila oli tyytymätön narttulinjansa perimään ja lopetti kasvatustyön kyseisillä koirilla ? Jos ne niin hyviä oli. Aimo Hannila oli kovanluokan ajokoira harastaja ja hänellä oli itseritiikki kohdalaan koiriensa suhteen, myös seisojien suhteen joita hän harrasti ja kasvatti.

[Kalevi Vänskä]

En tuntenut henk.kohtaisesti Aimo Hannilaa, enkä osaa tuohon vastata. Ei xx Juice/83 ollutkaan Hannilan kasvatti...

...on järjetöntä kaivella esiin vanhoja 50 - 60 luvun pois karsiutuneita koirasukuja ...

Eihän XX Vihin suku ole pois karsiutunut, tulee tämänpäivän koiriin mm. KILPA 2012 kolmas, senkin suvusta löytyy Vihi/65

[kalevi rytky]

Se on ihan terve piirre, että rakastaa omiaan yli kaiken Vaikka motivaatio pitäisikin hakea 60 luvulta

[Kalevi Vänskä]

Se piirre on meissä molemmissa

[Voitto Sorvoja]

Hamilton on kaavin mukaan lähempänä suomenlapinkoiraa ja lapinporokoiraa kuin suomenajokoiraa, lähempänä myös venäläiseurooppalaista laikaa.

Näin jutun.
Mutta eikös sitä juuri vierasta haetakin. Säilys vaan rotumääritelmän värit ja ajas samoja elukoita. Eikä alkas muuttua harrieriksi ja ylenpalttisen valkoseksi.

[Kalevi Vänskä]

... Kasvattajan valitessa urosta jalostukseen tulisi aina muistaa, ettei sen tarvitse olla se viimmoisenpäälle ehdoton huippu koetuloksiltaan, vaan sopiva hänen nartulleen ja mahdollisimman vähillä negatiivisilla ominaisuuksilla oleva uros...

Juuri tästä oon maininnut jo ajat sitte - sopivalle sopivaa - ja itse noudattanut tätä ajatusta. Aina ei "voi voittaa" eli kaikista ei oo tullut ajavia/koekoiria. Saattaa johtua muistakin syistä, kuin koirien ajotaidosta
Yksi syy, miksi "sopivalle sopivaa" ei "pure", on Antin mainitsema "pillipiipari" käyttäytyminen. Pekka J:n mielestä ollaan laumasieluja, eikä uskalleta kokeilla uutta.
Kaikkia sujuvasti ajavia ja vuolaasti haukkuvia(mutta rehellisiä) narttuja tulisi käyttää siitokseen - varsinkin, jos ovat "vieraampaa sukua" narttulinjaltaan (urokset useinmiten tunnettuja "muotiuroksia").

[Pauli Sornikoski]

Miksi Aimo Hannila oli tyytymätön narttulinjansa perimään ja lopetti kasvatustyön kyseisillä koirilla ? Jos ne niin hyviä oli. Aimo Hannila oli kovanluokan ajokoira harastaja ja hänellä oli itseritiikki kohdalaan koiriensa suhteen, myös seisojien suhteen joita hän harrasti ja kasvatti.

minä kysyin tätä kerran aimolta ja hän vastasi näin, minä oon liian vanha mies olemaan enneä vuorokaustolokulla mettässä yhtäkyytiä, liian kovat virrat vanhalle miehelle niillä koirilla, näin hän minulle vastasi, ja nyt pittää lähteä epulla ja didillä mehtään kun ruppeaa näkemään

[kalevi rytky]

Miksi Aimo Hannila oli tyytymätön narttulinjansa perimään ja lopetti kasvatustyön kyseisillä koirilla ? Jos ne niin hyviä oli. Aimo Hannila oli kovanluokan ajokoira harastaja ja hänellä oli itseritiikki kohdalaan koiriensa suhteen, myös seisojien suhteen joita hän harrasti ja kasvatti.

minä kysyin tätä kerran aimolta ja hän vastasi näin, minä oon liian vanha mies olemaan enneä vuorokaustolokulla mettässä yhtäkyytiä, liian kovat virrat vanhalle miehelle niillä koirilla, näin hän minulle vastasi, ja nyt pittää lähteä epulla ja didillä mehtään kun ruppeaa näkemään

Olikohan tuossa syy, kun Aimo vaihtoi koiransa kettua-ajaviin sukulinjoihin ja harrasti ketun metsästystä ja kävi kettunajokokeissa "viimmeiseen asti"

[Pekka Seppinen]

Halutaan tai ei, niin vierasta verta suomenajokoiraan on tullutkin vuosien saatossa ja tulee vastakin. Tuolla aiemmin heinonenkin mainitsi näistä EP:n englanninkettukoiraristeytyksistä. Tiedän eräänkin tuon ajan kettuvalion jonka takana, hevosmiesten luotettavan tietotoimiston mukaan , noita risteytyksiä oli.

No oli tai ei, risteytyksiä tehdään koko ajan. Uskokoon ken tahtoo, mutta helppo tuollaiselle sesselle on puhtaat paperit saada. Itsekin olen yhdet risteytyspennun teettänyt (suomi/ryssä) ja jos siitä olisin kelvollisen ykslön saanut, niin tiedä vaikka jossain vaiheessa olisi taas tullut liraus itäistä verta suomikoiraan . No, monen onneksi, tuo yhdistelmä ei ei ainakaan itseäni tyydyttänyt, vaikka siitä ihan kelvollisia kettukoiria vieläkin omistajiaan palvelee.

Uskokaa nyt, ei tämä ajokoiraharrastus ja koiranjalostus niin tiukkapipoista harrastusta saa olla, että ihan natsimeiningillä näihin asioihin pitäisi suhtautua. Suomenajokoiran eteen on tehty paljon työtä ja hyvä rotu siitä on saatu aikaiseksi. Monenlaisesta sillisalaatista se on kuitenkin yhteen koottu. Ruoho ei välttämättä ole sen vihreämpää aidan toisella puolella, mutta moni vannoutunut vanhan kansan ajokoiramies saattaisi yllättyä, miten toimivia koiria niitä löytyy muidenkin rotujen edustajista. Metsästysominaisuuksia ei näillä risteytyksillä varmaankaan paranneta, mutta sitä kuuluisaa geneettistä monimuotoisuutta ja elinvoimaa kylläkin.

[Pekka Juntti]

Ominpäin tehtyjä rotuunottoja en kannata. Sitten ei tiedä kukaan mitä sieltä on odotettavissa.

Mutta kaiman pääviesti on oikea. On se jännä kun aikaiset ukot ja akat tulee uskoon nimeltä rotu.
Mikä se rotu edes oikeasti on? Mitä pyhää siinä on, että tietynnäköiset koirat astutetaan sukulaisillaan?
Suljettu rotukirja on ihmisen keksintö, vieläpä uusi keksintö, jonka lopullista järkesvyyttä ei ole vielä todistettu. Näyttää, että suljettu kirja on tuonut monta ongelmaa. Liian pienillä rotuporukoilla on saatu koirista pois sekä terveys, että järki.

Ei 5, 10 tai 20 risteytyspentuetta hyvillä vierasrotuisilla suurilla ajokoirilla pilaisi yhtään mitään. Ei edes ulkomuotoa. Se vain toisi potkua geenivarantoon, terveyttä, luonnetta ja elinvoimaa. Ei juuri muuta.

[Juha Pikkarainen]

Lisäksi lauman nartut taitaa tulla yhden toimesta siitetyksi, että mikähän lienee sukusiitos kertoimet ? Elinvoimaisuutta näyttää kyllä riittävän Tutkiat ovat kuitenki huolisaan susienkin monimuotoisuudesta, taitaa olla turhaan onhan sudet elänyt satoja vuosia ennen heitä ja elävät heidän jälkeenkin ja voivat liiankin hyvin.

Oikaisuksi vain, susilaumassa on tarkka hierarkia. Vain alfa uros ja naaras lisääntyvät eli vahvimmat yksilöt.