MILLAISTA UROSTA KANNATTAA KÄYTTÄÄ JALOSTUKSEEN?

[jari huttunen]

Pentille sen verran että en omasta mielestäni mitään "kiihkoile",tokaisen vain mielipiteeni omalla tyylilläni ja niin tulen tekemään jatkossakin.

[esamäki]

Jalostukseen kannattaa käyttää sellaista urosta jonka voi viedä metsään jahtikauden viimeisenäkin päivänä Mikäli (koiran) into tai jalat eivät sitä kestä, niin sitten on parempi katella uutta kalustoa tai vaihtaa kokonaan lajia.

Tuota aihetta on turha tunkea esiin jokapaikassa. Luulisin ettei kukaan oikea ajokoiraharrastaja viitti katelle koiraa joka ei viihdy työmaalla. Nämä on normaalit talviset olosuhteet ei sen kummemmat.

Lisäyksenä vielä "normaali talvikeleihin", rytky olis voinu viedä koiransa 28 päivän Alavuden kokeeseen (ks. tulospörssi) ja katsoa mihin sesse siinä "normaalissa kelissä" pystyy. Taitaa herran arviontikyky pettää vähän joka aiheessa. Sama kuin tuuleen huutaisi,yhtä tyhjän kans. T.Leinonen taitaa olla niitä harvoja joilta löytyy todellista "kompetenssia" näihin kettukoira asioihin, siis myös omista kettua ajavista koirista. Ei riitä että arvio toisten tekemisiä, näyttöä pitää löytyä myös omasta tarhasta.

[Esa Hanhela]

Kyllä lonkkien kanssa pitää olla kohtuu tarkkana. Lonkat periytyy aikalailla. Erään kaverini koira tuli nilkuttaen metsäTä pois muutama syksy sitten. Kaverin parhaimpia alkuja. Niin vain lopetus piti tehdä. Lonkka pois paikooltaan. Nämä on ikäviä asioita, varsinkin jos ensimmäisen ajurin ottaa ja koiran sytyttyä lonkka pois sijoiltaan.

[Eino Niemelä]

On Kalevi kyllä siinä mielessä oikeassa,että sitä voi innon puutetta juuri enämpi esiintyä kettupuolella ,mutta onhan se rankempi myös sitä asiaa hyvin hoitaa,eli ensinnäkin hakumatkat voi ulla hulppeita ja yleensä sitä luntakin pakkaa olemaan silloin paljon,mutta heti perään pitää sanoa että kyllä siellä innot sitten huippua on kun sellaisen tosi koiran löytää,mitä tulee entisaikojen koiriin ,niin kyllä niitäkin koski kiinnipitoajat,siinä kuin nytkin,eikä sellaisen railakkaan innon omaava koira silloin ennenaikaan mitään kuntoutus ohjelmia tarvinnut ,sillä sisällä piili tarpeeksi kova into,ja edelleenkin entisaikoina tosi intoiset oli enemmistönä,näin se vain totuus on ,saa sitä selitellä vaikka miten ,vaan ei muuksi muutu.Varmaan lonkka-asia josta Esa kertoi,on hyvä pitää mielessä sekin.

[seppo markkanen]

Älä aina Pentti puolustele Kalevia.Jos mies on ollu niinkin pitkään kettukoira tuomarina ja aina löytää vaan negatiivista niistä hommista.Ylituomaris mies kun hän on niin aika hallaa tekee koko touhulle kun aina morkkaa kyseistä koetapahtumaa(moni nuori varmasti lukee näitäkin palstoja).Jos mulla ois valta ottaisin oikeudet tuommoiselta harrastuksen mustamaalailijalta pois.Eniten tässä jurppii se kun hän puhuu kun tietäis kaiken kettukoirista,vaikka hänellä itsellään niitä ei ole ollut YHTÄÄN.Sama homma ois se, jos mie olisin autokoulunopettajana ,mutta itse en olis ajannu ikinä autoa.Vaikee ois silloin toisia neuvoa.

[Toni Krouvi]

Tämä on nyt vähän livennyt tuosta otsikon aiheesta.
Minun mielestäni niin jalostukseen käytetyn uroksen kuin nartunkin tulisi olla jollakin tavalla keskivertokoiraa parempi yksilö. Vaikka esimerkiksi alkajaisiksi niin, että kokonaisindeksi tulisi olla yli 100. Noita keskiverron alapuolella olevia koiria on varmaan joka kylällä ihan omiksi tarpeiksi, eikä niitä pennuttamalla saada kallisarvoista rotuamme paranemaan.

Ihmettelen kuitenkin miksi Lind nyt on niin kovasti vastaan noita jäniskoiria? Eikös kuitenkin joku aika takaperin kovalla ÄÄNELLÄ ja kaikissa tuuteissa tuotu esiin, että hän jalostaa jänistä sekä kettua ajavia koiria ja Voittaja Herttuattaresta tulee TAKUUVARMASTI molempien koemuotojen valio?

[Marko Lind]

Tonille:
En ole vastaan jäniskoiria, en tietenkään. Jäniskoirasukuja tulee käyttää kettupuolelle kuten kettukoirien sukuja jänispuolle. Jäniskoirista saamme ajotaitoa (sekä joitakin muitakin ominaisuuksia) ja kettukoirista kovuutta sekä metsästysintoa; tämä on oma näkemykseni yksinkertaistettuna

Ps. Kyllä sitä railakasta ajotaitoa jänispuolelta saadaan kettukoiriin, sitä on turha kenenkään kieltää - edes ns. kettumiesten

[kalevi rytky]

Pitäisiköhän karhaista taasen vähäsen, kun näyttää keskustelu laantuvan ?

[erkki allen]

Karhii tahi ei, jos raatohaaskojen luona ulkoiluttaa saattaa jotkin pitkähäntästä jahata, kun puhtaammassa metsässä juoksuttaa enempi pitkäkorvaset kiinnostaa. Kyllä se ukoista riippuu kettumaisuus mille koiraa usutetaan siihen se jossain vaiheessa sekoaa. Kettujen kaatomääristä kun puhuuvat, kyllä se ukoista ja tehdystä työmäärästä palkinto on jos 50 kpl tapetaan talvessa, eikä todistus kettukoiran erinomaisuudesta, lasketaan haaskalta ammututkin ja luolista kaivetut, koiran ansioiksi (toki usein osallinen) mutta miesten ahkeruus ratkaisee tehokkuuden. Näissä maisemissa ainakin enin osa ajokoirista kettua ajelee, aina innokkaammin jos isäntäkin innostuu hommaan. Jalostukseen jos ketunajuria aikoo, katselisin hyväraajaista, loistavahaukkuista tervepäistä koiraa joka malttaa autossa kiltisti istuskella ja tottelee kun käsketään jälkiä haukkumaan uusia tai vanhoja.

[Pekka Seppinen]

Karhii tahi ei, jos raatohaaskojen luona ulkoiluttaa saattaa jotkin pitkähäntästä jahata, kun puhtaammassa metsässä juoksuttaa enempi pitkäkorvaset kiinnostaa. Kyllä se ukoista riippuu kettumaisuus mille koiraa usutetaan siihen se jossain vaiheessa sekoaa. Kettujen kaatomääristä kun puhuuvat, kyllä se ukoista ja tehdystä työmäärästä palkinto on jos 50 kpl tapetaan talvessa, eikä todistus kettukoiran erinomaisuudesta, lasketaan haaskalta ammututkin ja luolista kaivetut, koiran ansioiksi (toki usein osallinen) mutta miesten ahkeruus ratkaisee tehokkuuden. Näissä maisemissa ainakin enin osa ajokoirista kettua ajelee, aina innokkaammin jos isäntäkin innostuu hommaan. Jalostukseen jos ketunajuria aikoo, katselisin hyväraajaista, loistavahaukkuista tervepäistä koiraa joka malttaa autossa kiltisti istuskella ja tottelee kun käsketään jälkiä haukkumaan uusia tai vanhoja.

Tuosta viimeisestä lauseesta voin olla osin samaakin mieltä, tosin yhtään niin tottelevaista tai oppivaista ajokoiraa en ole koskaan tavannut, jotka oppisivat käskystä jälkeä haukkumaan. Kyllä siihen täytyy se halu luppakorvien välistä löytyä .
Samasta paikasta se halu ketunajoonkin löytyy. Toki iso osa suomenajokoirista on tänä päivänä enemmän tai vähemmän sekakoiria, mutta todellista kettukoiraa se ei vielä tee, että koira tuoreeseen jälkeen törmätessään kettuakin ajelee. Sen verran monta koiraa olen ketulle opettanut, että tiedän, että väkisin se homma ei luonnista. Riittävän "kettuverinen" koira jo penikkana lähtee omatoimisesti jäljittämään petoelukkaa ja jänikset ei välttämättä kiinnosta yhtään. Toisaalta jotkut koirat ei syty ketulle vaikka mitä poppakonteja käyttäisi. Ei auta tuoreelle raadolle vienti, kun raukat saattavat sitä jopa pelätä ja kuumakin ketunjälki saa aikaiseksi korkeintaan halveksivan tuhahduksen.
Kyllä se vietti petoelukan perään on vahvasti perinnöllinen ominaisuus, niin kuin suuntautuminen moneen muuhunkin riistaan. Jos ei näin olisi, niin samoilla koirillahan me pyytäisimme, niin jänikset, ketut, linnut, hirvet kuin karhutkin. Toki tuollaisiakin kaiken vilja koiria löytyy, mutta jalostuksen avulla eri roduille on vahvistettu määrättyjen elukoiden saalistusviettiä ja vastaavasti pyritty karsimaa ei toivottuja mielihaluja. Kymmeniä vuosia jalostusvalinnoissa suomenajokoiralla suosittiin pelkästään jäniksenajotaipumuksia. Vaikea oli löytää vielä 70 luvulla kettukoiraa suomenajokoirasta vaikka toki niitäkin oli. Ketunajokokeiden lisääntyessä tätä ominaisuutta on vahvistettu jalostusvalinnoilla ja nyt meillä on koirakannassa paljon puhtaita tai lähes puhtaita petokoiria.

[Esa Hanhela]

Tai sähköllä puhtaaksi tehtyjä...... Jalostetaan sitten puhtaina. Onneksi on aitojakin seassa.

[erkki allen]

Omalle kohdalle tuo 70 luku ahkerinta ketunpyyntiä, eikä ollut kettua ajavista pulaa. Se ajan koirieni nimiä näkyy nykyisten Kettukoirien taustalla, vaikka jänispuolella kilpailinkin kun kettukokeita ei ollut.

[Pekka Seppinen]

Omalle kohdalle tuo 70 luku ahkerinta ketunpyyntiä, eikä ollut kettua ajavista pulaa. Se ajan koirieni nimiä näkyy nykyisten Kettukoirien taustalla, vaikka jänispuolella kilpailinkin kun kettukokeita ei ollut.

Tuo juuri osoittaa sen, että muutamista harvoista yksilöistä ja sukulinjosta tätä ketunajoominaisuutta alettiin "monistamaan" suomenajokoirakantaan. Toki "vierasta verta" saatiin mukaan usein narttujen kautta, mutta melko kapoinen on kuitenkin tämä nykykettukoirien jalostuspohja.

[Olli Pohjola]

Riippuu nartusta millainen urkki on hyvä jalostukseen. Nyt hakusassa seuraavanlainen:

1. Hullunintoinen joka linjattu johonkin hullunintoiseen (varmasti perimässä)

2. Ei aja sorkkaa, mielellään kohtuu puhtaista suvuista

3. Kestävät tassut ja musta mantteli

Etuna ois, jos löytyy alle 100km oulusta

Mahdollisesti astutettava narttu antaa roimasti kaikkea mitä tuon listan ulkopuolelle jää ja noitakin kohtuudella, mutta kuitenkin aina jotain parannettavaa

[Pasi Kontkanen]

No semmoista urosta mitä ei kohta saa jalostukseen käyttee.