Kepponen kirjoitti:Asiahan on edelleen niin, että jos on kaksi samanryhtistä/näköistä koiraa ja toinen seisoo vapaasti ja toisen asettelee asiansa osaava ihminen niin tämä jälkimmäinen voittaa niukasti mutta varmasti.
Riippuu paljon arvostelevasta tuomarista. Kokeneimmat (ja osaavimmat) ulkoluototuomarimme osaavat erottaa jyvät akanoista jo siinä vaiheessa kun handleri astuu koirineen kehään. Esittäminen onkin sitten jo makuasia. Johonkin vetoaa hyvän itsetunnon omaava luonnollinen ja naturelli tyyppi, toiset antaa isomman painoarvon esillelaittoon. Molempi parempi kunhan vain paras tulee sijoitetuksi ykköspaikalle.
Kepponen kirjoitti: Elikkäs kannattaa harjoitella kotona tai missä hyvänsä. Kylmiltään käy kylmät.
Osuit asian ytimeen. Minulla oli aikaisemmin kohtuullisesti näyttelyissä menestynyt fiksu ja luonnonkaunis narttu. Sen kanssa tuli veivattua harjoituksia kotonakin vaikka millä mitalla. Koiran viimeisessä kehässä (11,5-vuotiaana) tuli eteen sellainen tilanne, että en voinut esittää sitä itse. Neljästä viemästäni koirasta kolme oli BIS-kehässä
Olin reissussa yksin, joten apuja ei ollut saatavilla kuin muulta näyttelyväeltä. Hetken mietittyäni otin omaan ohjaukseen ROP suomenajokoiran, englantilais-venäläisen vei kehään omistajan rouva joka oli ensikertalainen esittäjänä ja oman vanhan narttuni annoin tutulle nokisutarille joka ei myöskään ollut koskaan käynyt kehässä. Kun tuo mies kyseli neuvoja niin sanoin että pidä vitjasta kiinni ja anna koiran hoitaa loput, kuuntele lisäksi tuomarin ohjeita kulkusuunnasta ja nopeudesta.
Päivä oli lämmin, suorastaan kuuma. Tuomari juoksutti porukkaa hetken ja sijoitti e-v ajokoiran kolmanneksi. Sitten alkoi armoton kilpailu. Itse tein kaikkeni sak uroksen eteen ja perässä narttuni suoritti omaa tehtäväänsä ilman pienintäkään apua.
Paikkaa vaihdettiin monta kertaa ja vertailuja tehtiin joka suunnasta.
Noin varttitunnin-parinkymmenen minuutin päästä tuomari sitten sanoi että ei kyennyt tekemään koirien välille laadullista eroa, mutta kun kahta ei voida BIS-pokaalilla palkita on hänen helpompi ratkaista asia nuoremman koiran hyväksi. Tämän jälkeen lisäten, että hän uskoo tuon vanhan nartun voittaneen jo niin paljon urallaan, ettei se enää voittoa tarvitse.
No olisihan se tietty ollut kiva päätös sille touhulle, mutta BIS 2 on ihan yhtä hieno juttu kun koira oli koko loppukehän ajan 100%:n omillaan.
Hieno reissu ja kaikilla oli kivaa, myös yleisöllä - kiitos sujuvasanaisen ja huumoritajuisen ulkomuototuomarin.