Mikä on liiallista äreyttä?

[Celia]

Näyttelyissä koira ei saisi osoittaa liiallista äreyttä muita koiria ja tuomaria kohtaan. Missä kulkee raja? Missä kulkee myös raja arkuudessa ja luonnollisessa varautuneisuudessa vieraita kohtaan?
Onko ajokoiralla luontaisesti vahtimisviettiä vai pitäisikö hyvän luonteen omaavan koiran olla täysin "vahtimaton"?
Vastauksia toivoisin mieluiten tuomareilta, mutta tottakai myös näyttelyharrastajien kommentit kiinnostaa!

[Reporetku]

En ole ulkomuototuomari, enkä lue itseäni edes näyttelyharrastajiin, mutta jonkun sortin näkemys kuitenkin on muodostunut hyvästä suomenajokoiran luonteesta.

Jos puhutaan suhtautumisesta toisiin koiriin, niin mielestäni varsinkin uroksella ja kettukoiralla ei pidä lukea virheeksi, jos se hieman ärähtää kun toinen urkki tulee liian lähelle. Karhukoiramainen räyhääminen joka suuntaan on jo liioiteltua käytöstä, mutta iholle ei kannata pyrkiä. Myös narttu saa ärähtää, jos toinen yllättäen tulee persettä haistamaan.

Vieraisiin ihmisiin ajokoiran tulee remmissä suhtautua ystävällisesti ja uteliaasti, korkeintaan viileästi. Kaikenlainen peruuttelu ja luimistelu voidaan katsoa luonteen heikkoudeksi. Sen sijaan vapaana ollessaan en pitäisi niin suurena virheenä, vaikka koira hieman välttelisikin vieraita.

[Celia]

Mites tuo vahtimisvietti? Onko hyväluontoinen ajokoira kotona myös ystävällinen ovesta tuleville vieraille vai vahtiiko yhtään?

[calle]

Hyväluontoinen ajokki on/pitää olla ystävällinen kotona !! Jos ei ole niin se johtuu sitten aivan muista seikoista.
En tiedä jos tämä on vahtimisviettiä, mutta vanhempi ajokki haukkuu aina kuin joku tuntematon tulee sisälle. Kun vieras on sisällä niin haukku loppuu ja koira on ystävällinen. Tämä koira ei ole "luonnevikainen" mutta sanotaan nyt että sen luonne ei ole 100 % :nen kaikissa tilanteissa. Eli tässä tapauksessa minun mielestä se ei ole mikään vahtimisvietti.

[jänes]

Meille saa ainakin ajurien puolesta kuka vaan kävellä sisälle. Tervehditään ja painutaan sohvalle jatkamaan nokosia. Vahtimisvietin vähäisyyden takia otettiin laumaan metsästyskoiria, mitkä huolehtivat vahtimisesta .

[tta]

Vieraisiin ihmisiin ajokoiran tulee remmissä suhtautua ystävällisesti ja uteliaasti, korkeintaan viileästi. Kaikenlainen peruuttelu ja luimistelu voidaan katsoa luonteen heikkoudeksi. Sen sijaan vapaana ollessaan en pitäisi niin suurena virheenä, vaikka koira hieman välttelisikin vieraita.

Näin juuri! Tervepäinen koira ei peruuttele yhtään, vaan on utelias tutkimaan uudet asiat. Jonkinmoinen varovaisuus tutkimisessa on silti sallittua. Itse pidän lisäksi tärkeänä, että koiralla on myös vahvuutta luonteessa, eli kestää hieman komentaakkin eikä koira arastele.
Harvemmalla ajokoiralla on tuota vahtimisviettiä, usein on vain kysymys siitä että se haukkuu kun on lievästi arka uusille asioille.
Yleensä meinaavat vaan rapsuteltavaksi ja sylikoiriksi tulla.

[tta]

Ei kannata antaa turhaan tapella tai edes aloittaa tappelua, vaan ottaa koira pois tilanteesta jos pystyy.
Saa koira toiselle ärähtää jos se toinen yrittää päälle tai vastaavaa, mutta ei saisi itse olla se aloittava osapuoli ja pitäisi jättää se siihen karjaisuun, eikä menettää malttiaan ja jatkaa raivoamista.

[Ida]

Mielenstäni se on rikkaus jos koira mielummin poistuu paikalta tai väistää katseensa kun toinen alkaa räyhätä. Toki silloin saa puoliaan pitää, mikäli toinen kiinni käy. Näissä tilanteissa on mielestäni mentävä väliin. Kumpaakaan ei silloin varsinaisesti kannata komentaa, vaan ottaa vaan pois tilanteesta. Jos itse hermoilee lisää, koira voi yhdistää omistajan hermostuksen toiseen koiraan -> tuloksena aina vain suurempi soppa. Meillä koira ei enää edes hauku kun vierata on tulossa, hyvä niin. Yhden kerran se on karvansa pystyyn nostanut ja "haukahtanut" kun tuttu mies tuli moottoripyöräkypärä pässä sisälle yöllä. Kun itse ollaan kotona koira on hyvin ystävällinen vieraille, en sitten tiedä mitä tekisi jos yksin olisi ja aivan vieraita taloon tulisi. Luultavasti ottaisi nekin ilolla vastaan. ei siis vahtikoira ainesta