Täällä oli lauantaina 22. päivä samanlaiset luonnonvalaistukset kuin Ruipalla. Tarkoituksena oli antaa koiran jaloitella ennen joulun pyhiä.
Koira hakuun 9:00 ja ajo lähti 9:40. Jänis tuli näyttäytymään lammen rantaan jo 10 min ajon jälkeen. Koitin äännehtimällä kääntää ajon takaisin, mutta jänis vaan kampesi kohti ja viimein lumettomalle metsälammen jäälle ja vastarannalle.
Koira selvitti tuulisessa kelissä lumettoman ja liukkaan jään hyvin ja ajo jatkui verran lähivaarassa mukavan oloisesti.
Tunnin kohdalla ajo tuli lammenrantaa kohti ja katkesi pienen jäällä ajetun pätkän jälkeen.
Näin kun koira painui takaisin rantaan ja sieltä koiran edestä nousi lintu puuhun. Ajattelin, että saisinko joulujäniksen tällä tavalla ja tottahan se oli. Arvatkaapa mikä oli jäniksen kohtalo?
No jänis käsissä autolle palatessani jäin juttelemaan joulukuusta hakemaan tulleen maanomistajan kanssa. Heti kohta 10 min haun jälkeen koira parahti auton kontin takana ja toinen jänis oli ylhäällä.
Tämä jänis meni 20 min lenkin jälkeen samaan vaaraan ja saman metsälammen yläpuolelle kiertämään. Nyt ajo oli sujuvaa ja tuntuma pysyi hyvänä vaikka jäinen roustehanki kantoi jänistä täysin. Meni lammen jäälle istumaan pilkkijakkaralle ja siellähän se äskeisen erän syyllinen istui kuusenlatvassa kaverinsa kanssa. Niin, kaksi kanahaukkaa väijyivät jo toista ajojänistä.
Lähdin ottamaan koiraa kiinni mutta tiheä vesakkoisessa ja jyrkkärinteisessä vaarassa se olikin vaikeampi temmpu. Ajo karkasi kun metsässä oli mahdotonta liikkua rousteisen hangen takia kovinkaan äänettömästi. Reilun puolentoista tunnin jälkeen sain koiran pillillä pois hukalta. Koiran käpälistä vuosi verta mutta ei onneksi pahasti, vaikka päivä venyi alkuperäisestä suunnitelmasta.
Tämmöisiä kokemuksia taas 10 vuoden tauon jälkeen P-Karjalasta, jäniskanta tuntuu olevan pienen otannan perusteella Etelä-Savoa parempi.