huippuhaukku kirjoitti:Kuitenkaan lisäravinteet ei saa olla elinehto sille, että koira pystyy toimimaan täysipainoisesti usean pitkän päivän peräkkäin vain näiden aineiden voimalla. Tällöin on jalostuksessa epäonnistuttu, koska koiraa pidetään työtehoisena 'keinotekoisesti'.
Tuota noin... (vedän henkeä ja lasken kymmeneen)... uskooko joku ihan oikein todella, että koiran perimätyyppiin voidaan vaikuttaa maltodekstriinillä, rasituksen jälkeisellä hieromisella tai lämpimänä pitämisellä? Ilmiasussa (mukanan ympäristön vaikutus = minä + maltodekstriini) se näkyy vain nopeammin palautuvana koirana, jonka aamun ensimmäiset askeleet eivät välttämättä ole kovin kankeat silloin kun plakkarissa on jo useita perättäisiä täysiä jahtipäiviä.
Sairasta koiraa se ei paranna eikä tee ajamattomasta ajavaa.
Ruoka-aineeksi luokiteltavaa hiilihydraattia ei kannata ikimuistoisten Salpausselän kisojen mömmöihin sotkea.
Luulen, että mustikkakeiton (hiilaria) avulla aikoinaan maailman tietoisuuteen hiihtänyt Siiri "Äitee" Rantanenkin on hyväksynyt hieronnan ja lämpimän pusakan osaksi urheilijan hyvinvointia.
huippuhaukku kirjoitti:Jos vaalea leipä ja vesi on yksi ja sama asia käytännössä, miksi maltoa pitää sitten erikseen antaa? Vai onko malto halvempaa kuin leipä?
Malto on ainakin meillä paljon halvempaa kun leipä, sillä jos jokaisesta ostetusta leipäpussista jää aina vähintään puolet roskikeen laitettavaksi, niin kalliiksi senkin tulee. Eikä meillä harrasteta muuta kun täysjyvärukiista, joten pitäisi ostaa se vehnäleipä erikseen koiralle. Malto säilyy pitkään ja siitä on todella vaivatonta tehdä aamulla kotona lämpimässä ennen jahtiin lähtöä latinki valmiiksi (vettä + hiilaria + mätitahnaa).
Tosiasiassa maltodekstriinin imeytymisnopeus on ihan toista luokkaa kun veteen sekoitetun vehnäpullan. Leipänippiä pitäisi myös syöttää melko iso jööti, ennenkuin sillä saavutettaisi likimainkaan sama teho kun desillä tai parilla edellä mainittua juomaa.
Mutta jotta ei menisi jankkaamiseksi, niin antaa kaikkien kukkien kukkia.