Kirjoittaja Reporetku päivämäärä To Syys 07, 2006 11:10 am
Niin koirien kuin myös ihmisten ruokinta on tehty nykyään vähän turhankin vaikeaksi. Kohtuutta ja luonnollisuutta ei oikein ymmärretä. Näin se on sekä vitamiinien kuin kivennäisten suhteen. Kun joku aine on todettu hyväksi, niin ajatellaan, että sitä vain riittävästi, niin hyvä tulee. Otetaan nyt esimerkiksi tuo kalsium. Se on luonnolisesti aivan välttämätön aine niin aikuiselle kuin varsinkin pennulle, mutta!!! Jos pennulle antaa liikaa kalsiumia, niin sekin voi olla tuhoisaa sen luustolle. Pennun elimistössä ei täysin vielä toimi kalsiumin säätelyjärjestelmä. Aikuisen elimistö kun lykkää ylimääräisen kalkin paskana ulos, niin pennuillepa tuo ylimääräinen voi imeytyä, aiheuttaen ongelmia luuston kehittymiselle.
Siinä suhteessa nuo valmiiksi lasketut seokset valmiissa penturuoissa ovat hyvät. Jos kuitenkin mietitään, miten koiria ruokittiin vielä muutama kymmenen vuotta sitten ja miten ne ruokitaan monessa maailman kolkassa nykyäänkin, niin voi vain miettiä, miten koirakanta on lainkaan selvinnyt hengissä, ihmisen seuralaisena, nämä tuhannet vuodet.
Olen myös sitä mieltä, että jos koira sairastuu syödessään lihaa, tai varsinkin kokonaisia ruhoja, niin jokin on pahasti pielessä. Luulisi sen olevan mahdollisimman täysipainoista ja luonnollista ruokaa petoeläimelle, nimeltään koira. On selvä, että aikuinen susi/koira syö myös kasviksia, mutta onkohan kukaan koskaan nähnyt susiemon kantavan jälkikasvulleen hedelmiä tai kasviksia? No myönnetään, saahan ne penikat niitä kasvikunnan tuotteita saaliseläinten suolen sisällöstä ja satunnaisesti emon oksennuksesta, mutta ettei totuus unohtuisi, niin määrät lienevät marginaalisia koiranpennun nykyruokintaan verrattuna.