vikkenilo kirjoitti:Olihan tuossa totta ja tuttua,laitetaan nuorille omat kokeet. irtilasku klo 10.00 hakua 200min.yksi ajo 150min.ja sitten
kiirellä kotiin ja tyttö tai poika ystävää etsimään,nuorilla kun on nuo ilta puhteet vielä tekemättä.
Ewei kirjoitti:Miksi niin harvat nuoret innostuvat ajokoiratoiminnasta?
Ewei kirjoitti:Ajokokeisiin pitää herätä usein todella aikaisin, aamuyöstä. Tämä tietysti siksi, että koiraa voitaisiin koetella mahdollisimman paljon valoisan aikana eikä koetta tarvitsisi keskeyttää pimeyden vuoksi. Melkeinpä koko päivä menee metsässä koiraa arvioidessa ja korttiin pitää osata merkitä juuri ne numerot jotka koira sinä päivänä ansaitsee. Aikaa menee kun kortit katsotaan ylituomarin kanssa koira kerrallaan ja odotellaan tuloksia. Koepaikalta päästään lähtemään vasta iltahämärissä. Eikö kuulostakin siltä, että ajokokeita harrastavan pitää olla todellakin innostunut asiasta ja tuomarin olla omistautunut työlleen?
Ewei kirjoitti:Kirjoittajista kummatkin olemme toimineet ajokokeissa tuomareina, ja kohdanneet milloin minkäkinlaista ryhmätuomaria ja koiranomistajaa. Pikkuvilunki koiran hyväksi ei ole harvinaista, koiraa kutsutaan jäljelle sen hakiessa tai päästetään koira toiselle erälle melkein samasta paikasta, vaikka säännöissä lukee, että koiran tulisi ajaa toisella erällä eri jänistä kuin ensimmäisellä. Nuoria tuomareita pidetään yleensä alemmassa arvossa ja käsketään muuttamaan korttiin merkittyjä tuloksia perusteella ”Minä olen tätä touhua harrastanut yli 30 vuotta…” Miksi kokeneemmat tuomarit turvautuvat aina siihen väitteeseen, että he ovat harrastaneet ajokoiria niin kauan? Tarkoituksenahan on merkitä korttiin kaikki se mitä kuulee, mutta usein siinä käykin niin että viivaa pitääkin jatkaa tai numeroa korottaa. Onko tämä sitä oikeaa tuomarointia? Oman pään mukaan siinä pitäisi toimia, mutta minkä nuori tuomari sille mahtaa että painostusta tulee molemmista suunnista - koiranomistajalta ja toiselta tuomarilta. Kokeen aikana otetaan hakuryyppyä, ajonalkamisryyppyä, jatkuvuusryyppyä… Iäkkäät tuomarit muistelevat vanhoja sääntöjä, koska eivät ole opiskelleet kunnolla uusia.
Ewei kirjoitti:Kummatkin kirjoittajista ovat myös innokkaita näyttelyharrastajia. Kun ajokoirakehän laidalle istahtaa hetkeksi seuraamaan, ei ole mikään tavaton näky, että kehään saapuu koira, joka kulkee häntä koipien välissä ja pelkää niin paljon tuomaria, että kyyristyy maahan eikä suostu liikkumaan. Toinen vaihtoehto on hihnassaan kiskova, hyppivä ja riehuva koira joka ei usko omistajaansa. Tällainen koira ei esiinny edukseen. Koira ei opi tarhassa itsekseen. Ennen näyttelyä kannattaa treenata ja pyytää vaikka tuttuja katsomaan koiran purennan, tunnustelemaan rakennetta ja tarvittaessa katsomaan kivekset jos kyseessä on uros. Esimerkiksi epävirallinen koiranäyttely match show on erinomainen paikka harjoittaa kehätottumusta. Kerran on tultu toisen kirjoittajan kohdalla ihmettelemään, miten tämä sinun koirasi on näin rauhallinen, kun yleensähän ne ajokoirat ovat niin huonotapaisia…
Ewei kirjoitti:Ajokoiraharrastus vaatii tahtoa ja omistautumista.
Ewei kirjoitti:Edellä mainitut epäkohdat vaikuttavat varmasti siihen, miksi ajokoiraharrastus ei innosta alaikäisiä ja nuoria lähtemään mukaan toimintaan.
Ewei kirjoitti:Toki ajokoirissa, ajokokeissa ja kaikessa muussakin ajokoiratoiminnassa on useat hyvät puolensa. Parhaimmillaan ajokokeissa päivä kuluu samasta asiasta kiinnostuneiden ihmisten kanssa keskustellessa ja ajokoiran jalostusta palvellessa.
Jos onni käy, saadaan kuulla koiran ajoa ja mikäs sen mukavampaa innokkaalle ajokoetuomarille kuin merkitä ajoviivaa korttiin koiran haukkuessa. Parhaat ajokokeet ovat ne, joissa noudatetaan sääntöjä ja koira saa täten ansaitsemansa pistemäärän ja tuloksen.
Ewei kirjoitti:Näyttelykehissä voi myös nähdä oikeita malliyksilöitä, jotka seisovat rauhallisesti ja juoksevat reippaasti esittäjän vieressä, eivätkä pelkää tuomaria.
Ewei kirjoitti:Mutta huonoja puolia on aivan liikaa, sen me olemme omin silmin nähneet ja siksi haluamme siitä kirjoittaa. Haluamme muutoksen ajokoetuomareiden sääntöjen noudattamiseen, kokeneetkin ajokoiraharrastajat huolehtimaan koiransa peruskoulutuksesta koska se pitäisi olla itsestäänselvyys koiraa hankkiessa ja lisää vahvoja nuoria mukaan ajokoiratoimintaan jotka ovat valmiita puhdistamaan joidenkin ihmisten silmissä olevan ajokoiratoiminnan huonon maineen.
Pikkuvilunki koiran hyväksi ei ole harvinaista, koiraa kutsutaan jäljelle sen hakiessa tai päästetään koira toiselle erälle melkein samasta paikasta,
vaikka säännöissä lukee, että koiran tulisi ajaa toisella erällä eri jänistä kuin ensimmäisellä.
Nuoria tuomareita pidetään yleensä alemmassa arvossa ja
käsketään muuttamaan korttiin merkittyjä tuloksia perusteella
Tarkoituksenahan on merkitä korttiin kaikki se mitä kuulee, mutta usein siinä käykin niin että viivaa pitääkin jatkaa tai numeroa korottaa.
Oman pään mukaan siinä pitäisi toimia, mutta minkä nuori tuomari sille mahtaa että painostusta tulee molemmista suunnista
- koiranomistajalta ja toiselta tuomarilta.
Kokeen aikana otetaan hakuryyppyä, ajonalkamisryyppyä, jatkuvuusryyppyä… Iäkkäät tuomarit muistelevat vanhoja sääntöjä, koska eivät ole opiskelleet kunnolla uusia.
Kummatkin kirjoittajista ovat myös innokkaita näyttelyharrastajia. Kun ajokoirakehän laidalle istahtaa hetkeksi seuraamaan, ei ole mikään tavaton näky, että kehään saapuu koira, joka kulkee häntä koipien välissä ja pelkää niin paljon tuomaria, että kyyristyy maahan eikä suostu liikkumaan.
Toinen vaihtoehto on hihnassaan kiskova, hyppivä ja riehuva koira joka ei usko omistajaansa.
Tällainen koira ei esiinny edukseen. Koira ei opi tarhassa itsekseen.
Ennen näyttelyä kannattaa treenata ja pyytää vaikka tuttuja katsomaan koiran purennan, tunnustelemaan rakennetta ja tarvittaessa katsomaan kivekset jos kyseessä on uros.
Esimerkiksi epävirallinen koiranäyttely match show on erinomainen paikka harjoittaa kehätottumusta.
Antavatko edellä mainitut seikat teidän mielestänne hyvän kuvan ajokoirista ja ajokoiraharrastajista? Sellaisen kuvan, että hei, tuohonhan olisi kiva lähteä mukaan?
Ajokoiraharrastus vaatii jo ennestään paljon tietoa metsästyksestä ja kiinnostuksen koiraan...
Ajokoiraharrastus vaatii tahtoa ja omistautumista...
Parhaat ajokokeet ovat ne, joissa noudatetaan sääntöjä ja koira saa täten ansaitsemansa pistemäärän ja tuloksen.
Näyttelykehissä voi myös nähdä oikeita malliyksilöitä,
jotka seisovat rauhallisesti ja juoksevat reippaasti esittäjän vieressä, eivätkä pelkää tuomaria.
.Mutta huonoja puolia on aivan liikaa, sen me olemme omin silmin nähneet ja siksi haluamme siitä kirjoittaa. Haluamme muutoksen ajokoetuomareiden sääntöjen noudattamiseen, kokeneetkin ajokoiraharrastajat huolehtimaan koiransa peruskoulutuksesta koska se pitäisi olla itsestäänselvyys koiraa hankkiessa ja lisää vahvoja nuoria mukaan ajokoiratoimintaan,
jotka ovat valmiita puhdistamaan joidenkin ihmisten silmissä olevan ajokoiratoiminnan huonon maineen
Mun oli pakko kirjoittaa tähän tost hakupuolest mis juteltiin koiran huutamisest jälijl tai toiseen erään päästämisest
lähel samaa jänist koira irti päivän lyhyydentakija ,se ei silloin oo reiluu haun arvosteluu jos toiset on niinrehellisii et
vievät koiran kauas toiseen paikkaan vaik hakuaikaa olis enää jäljel alle 10 min.
Sama jos kaikkien koirien annetaan ajaa se 240 min jos ajaa pystyvät ,vaihtakoon toiset ajettavaa vaik joka 20 min
pääst kun jänis ensmäsen paluuperän tekee.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa