matti jaakola kirjoitti:keskustellaan myös asiasta;
eikö se suomenajokoira pitänyt olla jänestä ja kettua ajava, tuskin se koira säännöistänne piittaa olokoon mitkä hyvänsä.
noihin iajok sääntöihin sen vertaa, että ajoerä 120 min on liian pitkä nopealle koiralle ja miksi niistä tehtiin kilpailusäännöt palkintotuloksineen eikö taipumus sellaiset olisi riittäneet.
hakupuolen arvostelu otettu keaj säännöistä kuin myös loputkin säännöistä.
mielestäni ilvekselle ei tarvita lisähakua.
alkujaan oli puhetta, että koira laskettaisiin aina jäljelle...
ps.tietty keaj:n ylituomarit ovat näin valmiiksi koulutettu kettusäännöille ensi kauden alkua ajatellen mutta ilves ei vaan ole sama kun eiole jäneskään kettuun verraten...
kalevi rytky kirjoitti:Meinaakos Pauli astuttaa koiransa jollakin "tuohinokalla", kun alkaa nittä jo kehuskeleen
kalevi rytky kirjoitti:Meinaakos Pauli astuttaa koiransa jollakin "tuohinokalla", kun alkaa nittä jo kehuskeleen
Tarmo Leinonen kirjoitti:kalevi rytky kirjoitti:Meinaakos Pauli astuttaa koiransa jollakin "tuohinokalla", kun alkaa nittä jo kehuskeleen
Niin se vain on Kalevi , että kateuskin on ansaittava. Siitähän tämä koko keskustelu kettukoirista ja säännöistä juontaa.
kalevi rytky kirjoitti:Osa "kettukoiramiehistä" haluavat rajata tuomarikuntaa vain siksi koska kaikki ei suostu tekemään ykkösiä, katteleen rapalaiskojen völläilyjä ja vetään hakulöysyyttä ajoksi. Kettukokeen näen vain taipumuskokeeksi jossa ei juuri mitään muuta todeta jonka perusteella ei valionarvoja tulisi jakaa olenkaan. On se kumma jos ei koira saa tulosta, jäljet haetaan valmiiksi ja koiraa käännellään jäljillä oikein päin, kun ne pöljäilee ja ajaa ei tarvitse osata juuri olenkaan, miksi tartteis ? kun hakulöysyyskin kelpaa ajoksi. Naurettavinta on, kun miehet huutaa koirien metsäsrysinnoista. Noin 3 h mettässä käynneillä tehdään ykkösiä, jäljet haetaan valmiikksi koiran kieltäytyessä into kohdallaan jäljet vain liian vanhat. Tässäpä totuuksia Huttusen pojallekkin.
esamäki kirjoitti:Jotenkin tuntuu että kohtuu hyvän koiran löytäminen on lujemmassa kuin takavuosina. Epäkuranttia tulee molemilta puolilta. 80-90 luvulla äijien koirat ajoi kumpaa vaan ja päivästä toiseen. Ainakin ne mitä lähipiirissä oli. Vähempi ei riittänyt. Kukaan ei kovin lahjatonta kauaa elättänyt,saatika käyttänyt jalostukseen. Kokeissa käynti oli harvojen harrastus. Nyt sellainen huippu on harvinaisuus. Sukupuut on kyllä muistissa. Vai kultaako aika muistot.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 1 vierailijaa